heh heh
ööö
Ja mistä alotan? Siitä, että äiti ja iskä tuli tutustumaan Uruguayhin ja kaikki meni (mun näkemäni perusteella) hyvin!!! Jes. "molemmat perheet" tuli kai hyvin toimeen toistensa kanssa. Ainakin mä sanin kuulla kehuja toiselta perheeltäni toiselle perheelle ja päin vastoin kiitettävästi :D
Mun host-äiti olikin himo oppaana viemässä mun turistivanhempiani ympäriinsä, käytiin syömässä pariinkin otteeseen kaikki yhessä ja ehittiin kiertää vähän vanhaa kaupunkiakin.

Isukiltani oon varmaan periny kameran väärällä puolella esiintymis -taitoni hehe. ei vaa. hieno isi :3
Taidankin kiittää myös äitiä :3
Oli ihanaa että äitillä ja iskällä oli mahollisuus saada pientä vinkkiä siitä, minkälaisessa miljöössäoon elelly kokonaisen vuoden. Olin ihan turistioppaana, porukoilla meni varmaan hermot, kun pädin liikaa!
Virallisesti en ikinä oikein tajunnu että porukat oikeesti kävi täällä. Visiitti oli niin nopee, ja hyvä kun ehdittiin sanoo moro ja näkemiin. Muutenkin oli ihan järjettömän outoo nähä suomalaisia painelemassa Uruguayn kaduilla, ja puhua suomee kaks päivää putkeen. Mun aivot oli ihan puurona, kun suomen ja espanjan lisäks sekotettiin keskusteluun myös englantia suomalais-uruguaylaisessa seurassa.
Asiasta sushiin. Mä ja Claudia taiteiltiin pienet vuoret sushia Claun ja Joaquinin vuosipäivän kunniaks. Ja smurffimuffinsseja :3


Samana iltana mut häädettiin pois kotoo. Näin paljon musta pidetään täällä... tai sitten häivyin vähin äänin muutenvaan omaa fiksuuttani nuorenparin tieltä, että ne sai juhlia rauhassa.
Kaikki Uruguaykaverit opiskelee näinä viikkoina kauheesti, koska ensimmäiset kokeet on tulilla, ja vuosi pitää avata hyvin arvosanoin. Mun onnekseni Riveran vaihtarit Hannah ja Mo teki visiittiä Montevideoon ja pyysi mua järjestämään ohjelmaa. Niinpä pyörittiin lattaritapojen mukaisesti kännyköidenn ympärillä odotellen viestejä ja puheluita, mihin meitä tänään kutsuttaisiin. Toivoo ei menetetty vielä 11 aikaankaan, vaikka tilanne näytti huonolta. Kaheltatoista saatiin kutsuhuuto illanistujaisiin läheiseseen ravintolaan. Joukkoon liitty kavereita, kaverin serkkuja, ja serkkujen kavereita. Ravintolassa tapasin myös sattumalta koulukavereita jotka liitty joukkoomme hilpeään. Kannatti odottaa
Hannah ja meikä
seuraavassa Eloisa, eiks oo hieno nimi!
Heiti seuraavana päivänä iltasella kohdalle osu 15v-synttärit. Jos joku aikasemmista kirjotuksistani vielä muistaa, niin täällä teinitytöt pistää isot karkelot pystyyn viidentoista ikävuotensa kunniaks. Nää oli mun toiset 15veet mihin pääsin osallistumaan, ja nyt synttäreitään juhli mun kaverin Rominan pikkusisko Florencia.
Flopan kanssa pelattiin viimevuonna myös hockeyta samassa joukkueessa, niin tunnetaan sitäkin kautta.
Juhlien jälkeisenä päivänä en voinu liikkua, koska ylensyönnistä seuras pitkäkestoinen ähky ja jalkasärky oli jotain infernaalista koska...no kuvista voi päätellä miks.
Vaihdossa kokee kaikenlaista. Uv-väri -kasvo/muu ruumiinosamaalausta!!
Joacolla otsaleima "soltero" (=sinkku)
Äiti ja iskä, hankitteko munkin seuraaville synttäreille puujaloilla käveleviä tyyppejä, jotka heittelee karkkeja?

Tää viikko on kulunu tavallisesti koulussa...
Tai oikeestaan, ei ees ihan tavallisesti, oon nimittäin nukkunu pommiin jo pariinkin otteeseen ja nyt yritän ryhdistäytyä. Ja Tiistaina lähettiin meidän taiteilijaluokan ja rinnakkaisluokan kemistityyppien kanssa retkelle yheks päiväks Montevideon ulkopuolelle.Oli ihan älyttömän hauska reissu, voitti ainakin opiskelun satanolla!
en ihan ehtiny tähän kuvaan mukaa :D kuvia päivän jälkeen mun kamerassa oli melki 300 joista ite otin ehkä kaks.

feisbuukista voi tarkastella loput, kun jokainen kuva oli sinne ladattava -_-... aina sama juttu :D kaikki innostuu mun rumasta kamerasta ja ottaa miljoonia kuvia, ja sit mun pitäis aina ladata kaikki feisbuukkiin. kai se on vaa kärsittävä hehe
ei siitä sen enempää. yhtenä iltana mä ja Joaco elvytettiin nintendo, joka on varmaan vanhempi kun mää. pienistä lagiluuista huolimatta mario toimi vielä paremmin kun hyvin!
plääh kyllästyin. palailen myöhemmin enemmällä kirjotusmotivaatiolla
terqt
Kiitos, että valitsit musta kuitenkin kaikkein onnistuneimman kuvan tänne ;)
VastaaPoista... ja kiitos ihanalle turistioppaallemme, et pätenyt yhtään liikaa :) Oli niin kiva nähdä vaikka itkeä pitikin mennen tullen ja palatessa.
-turistiäiti