el corazón celeste

Oon nukkunu niin vähän, että hävettää. Viimesen viikon aikana oon tehny niin paljon jutuja, etten ite uskokkaan. Ette uskois tekään. On ollu ihan älyttömän hienoo, oon supervarmistunu siitä, että joku päivä mun on pakko palata. En voi uskoo että oon onnistunu vuoden aikana näin hyvin. Kaikessa siinä missä halusinkin. Oon ihan käsittämättömän kiitollinen kaikesta.

Mua ahdistaa ajatella, että oikeestaan kukaan suomalainen ei tiedä eikä tuu ikinä tietämään mitä mä oon täällä kokenu. Onneks mulla on ollu blogi jonne oon saanu päivittää pientä sneak peakkia mun tekemisitä. On vaan mahdotonta ajatella, kuinka ei oo ketään jonka kanssa olisin jakanu täysin tän kokemuksen, jonka kanssa vois muistella älyttömiä hetkiä ja huikeita tekemisiä.Tää vuosi on ollu täysin mun oma vuosi. Oon ollu ihmisten ympäröimänä, mutta kuitenkin yksin. Jännää...

Tekisinkö tän kaiken uudestaan?
En tiedä kestäiskö toista kertaa hermot. Alun sopeutumistuskaa ja viimepäivien lähtöahdistumista, kielivaikeuksia ja turhautumista. En pystyis uudestaan tekeen samaa tempausta, jättää Suomee toiseks vuodeks, mutta yhden kerran tää on ollu unelmaa, 11 kuukauden mittanen hurmostila, joka on opettanu mulle enemmän kun olisin ikinä voinu kuvitella. Ajattelin (ainakin hetkeks) satamoitua Suomeen ja rauhottua, ottaa itteeni niskasta kinni ja yrittää sopeutua maan pinnalle.

Tekee mieli kailottaa kiitosta jokaiselle vastaantulijalle. Kiitosta siitä mitä oon saanu kokee, kiitosta siitä mitä mulla on, kiitosta siitä että oon olemassa ja mulla on maailman ihanimpia ihmisiä ympärilläni. Oon ollu liian onnekas!

Kiitos joka ikiselle blogiin eksyneelle
Kiitos Peelle ja Geelle
Kiitos mummuille ja papoille
Ja kiitos vähän myös itsellenikin
Heippa Uruguay hasta la próxima  <3

todo terminando

creo que he visto una luz al otro lado del río <3

Lähtö kotiinpäin yhestoista päivä kello kaks, muutaman tunnin vaihto Madridissa ja kahestoista päivä puoli neljältä alotan uudet seikkailut Suomen maaperällä. 

Viimesten viikkojen olis tarkotus olla parhaita ja ikimuistosimpia. Kaikenlaista oonkin sopinu ja kelenteri näyttää täyteen ahdetulta, mutta ei... Oon kipee. makaan sängyn pohjalla huonolla omallatunnolla, vaikka paraneleminen onkin pakollista. Jouduin perumaan kaiken. Kokonainen viikko 1 pkt nenäliinoja/h tuntivauhdilla.

despediendo

Kävin heittämässä viikonloppuretken Talaan, 6000 asukkaan pikkukylään. Suomalainen kanssakärsijä Elisabeth (aka Ellu, Elli, Eli, Eeli) on majaillu kyseisessä mestassa koko vaihtovuotensa ja vihdoin saatiin aikaseks kauan suunniteltu visiitti. Kaikki mitä tarvittiin, siis kaikki oli yhden korttelin sisällä; koti, bussiterminaali, äidin kauppa, ruokakauppa, koulu, plaza (=hengailuun tarkotettu puisto), snägäri...illalla klubille täyty kuitenkin kävellä kolme korttelia... haha

Vitsi mulle tulee ikävä uruguaylaisia snägäreitä. kahen euron hamppareita ja ranskiksia, hodareita, tortas fritas, choripan, sanwichejä...

me saatiin vähän seuraa ruoka-ajalle

tää kuva jotenkin näyttää kivasti millanen meno on pienessä uruguaylaisessa kylässä

Ellin koulun takapiha

Reissu Talaan oli ihan huikee. Kaikki mun montevideolaiset kaverit oli ihan lyötyjä ja vähän närkästyneitä kun niiden mielestä "tuhlaan" mun kolmanneksvikan viikonlopun jossain rupukylässä. Montevideolaiset ei oikein käsitä, että pikkukylissä on yhtälailla kavereita ja meininkiä, vaikka elokuvateatterit ja ostoskeskukset ehkä puuttuukin.

Eilen tajusin ekaa kertaa oikeesti että oon lähössä täältä. Hengattiin koko päivä Hannahin ja Sigridin kanssa aina yhteen yöllä asti, ja vietettiin Hannahin läksiäisiltaa.

Aamulla suoraan sängystä lentokentälle hyvästelemään Hannahia. Itkin niin paljon! Oli ihan hirveetä! Itkin siks että Hanah lähti ja siks, että mietin vaan koko ajan sitä päivää kun mä astelen lantekontän uumeniin turvatarkastuksen läpi ja muut jää toiselle puolella vilkuttamaan. Voih miten selviän!?!

onneks kuvat ennen itkukohtausta

hyvästelyseurue

<3

la ley mas controversial

ja tästä ensin lukemaan nopee artikkeli

Viikkojen polttavin puheenaihe. Nuorison keskuudessa asenteiden muutos on näkyny jo yhessä viikonlopussa. Porukka ajattelee, että nyt kun se ei oo täysin laitonta, niin se on vähemmän vaarallista. Huonolta näyttää...

un dia con mala suerte... ni les voy a contar

Tää aamu oli mukavasti mieleenpainuva. Arvioin kengänpohjassani majailevan purkan sitkeyden väärin, ja vietin tallustimieni kanssa laatuaikaa hammastikulla pohjaa rapsutellen. (Koiran hankkiminen olis ehkä tarpeellista.)

Aivoijarasittavan puuhastelun ohella unohdin ajan vielä liikkuvan, vaikka purukumi pysyi paikoillaan. Ymmärsin elämän tarkoituksen ja myöhästyneeni bussista.

toy muerta en la cama

Mun vasempaan nimettömänkynteen on muodostunu sellasia hassuja aaltoja. Katoin netistä että mikä mussa on vikana ja kaikkialla viitattiin stressiin. Tajusin, että strressistä johtuu mun nukkumisongelmat feat. sängyssäpyöriminen jonka kautta väsymys ja panikointi. Oon kipee ja jos niistämiseen vois kuolla, niin en ehkä selviäis Suomeen asti. Stressaan paluuta! Kaikki kysyy mun fiiliksiä lähdöstä. En oo osannu vastata selkeesti sillä hommassa on hyvät ja huonot puolensa. Lähtö on hirveää, mutta paluu on ihanaa. +-=0 Pohtimisella homma ei paljoo parane...
Homma on jokatapauksessa ollu hullutelua nääkin viikot, kun ittensä pitää kiireisenä. Syksyn tuoma tuuli ja sade ei oo varmaan ainakaan suureks avuks ollu mun terveenä pysymiseen kun on ulkona joutunu vähissä vaatteissa hillumaan.

loppuun vielä söpöimmät

quien camina cuando se puede volar?

Feisbuukissa poksahtelee keskusteluja auki. Ootko kunnossa? Onko kaikki hyvin? Heitinkö vähän yli rajojen ton masispostauksen? Täällä on kaikki loistavasti. Viikonloppusin oon juossu ympäriinsä, arkena ottanu chillisti ja käyny koulua. Viljelen taas havainnollistavat kuvat lähimenneisyydestä sekä kaukaisuudesta, viimeviikoilta joilta kuvamateriaalia on tallentunu.

ja tuosta
 onko hienompaa fledaa?  Harvoin sitä löytää hamsterin kadulta!!! Ehkä paras löytö ikinä. seuraavana päivänä vietiin se eläinlääkäriin. siellä se varmaan vielä kituu kun ei kukaan sitä halua adoptoidakaan :(


 asadolla
 
tais olla viimesiä aurinkoisia päiviä + purjehduskilpailu

Elokuviin ja lempparikahvilaan lempitytön kanssa
 Hyvä mieli, myös sen jälkeen kun ohikulkija huomauttaa että mulla on popkornia pepussa.



Vaihtariseurassa on aina kivaa, vaihtarisynttäreillä on vielä kivempaa.  Saksalaisen Niklaksen 17v syntärit toisessa kaupungissa. 
kuudelta aamulla niklaksen talolle palauduttuamme majotuttiin vajaa kymmenisen henkilöö lattialle tutimaan.  

Viimosinta viikonloppua, valmistautumista koitokseen Eugen kanssa
 yritin näyttää hipimmän puoleni. jälkeempäin häpeilen epäonnistumistani


Seittemältä kotiin palatessa ei väsymys enään tunnu, ja nälkä kutkuttelee. Ei auta muu kun yöspagetti. Itsestäni retardimman teen vielä ottamalla kuvia tapahtumasta. silmäpussit olis kyllä voinu photoshopata ennen julkista levitystä   dietti-illallinen snookyn kaa 
Pakko esitellä vielä parhaimmat ostokset mitä oon ikinä tehny ja tuun ikinä tekemään. Ensimmäisenä PUHELIN. kiinnostaa, koska sillä voi skypettää, sen voi liittää kännykään tai sillä voi kuunnella vaikka ipodista musiikkia Puhelinta aikasempana tulokkaana on Barbie-polaroid -kamera, johon en kuitenkaan oo vielä saanu aikaseks hankittua filmiä. 
Kiitos, näkemiin
maistan muuten ton näkemiin jo tossa kielen päällä, koska tasan 5 vk jäljellä. oheessa ilmeeni