Kävin heittämässä viikonloppuretken Talaan, 6000 asukkaan pikkukylään. Suomalainen kanssakärsijä Elisabeth (aka Ellu, Elli, Eli, Eeli) on majaillu kyseisessä mestassa koko vaihtovuotensa ja vihdoin saatiin aikaseks kauan suunniteltu visiitti. Kaikki mitä tarvittiin, siis kaikki oli yhden korttelin sisällä; koti, bussiterminaali, äidin kauppa, ruokakauppa, koulu, plaza (=hengailuun tarkotettu puisto), snägäri...illalla klubille täyty kuitenkin kävellä kolme korttelia... haha
Vitsi mulle tulee ikävä uruguaylaisia snägäreitä. kahen euron hamppareita ja ranskiksia, hodareita, tortas fritas, choripan, sanwichejä...
me saatiin vähän seuraa ruoka-ajalle
Ellin koulun takapiha
Reissu Talaan oli ihan huikee. Kaikki mun montevideolaiset kaverit oli ihan lyötyjä ja vähän närkästyneitä kun niiden mielestä "tuhlaan" mun kolmanneksvikan viikonlopun jossain rupukylässä. Montevideolaiset ei oikein käsitä, että pikkukylissä on yhtälailla kavereita ja meininkiä, vaikka elokuvateatterit ja ostoskeskukset ehkä puuttuukin.
Eilen tajusin ekaa kertaa oikeesti että oon lähössä täältä. Hengattiin koko päivä Hannahin ja Sigridin kanssa aina yhteen yöllä asti, ja vietettiin Hannahin läksiäisiltaa.
Aamulla suoraan sängystä lentokentälle hyvästelemään Hannahia. Itkin niin paljon! Oli ihan hirveetä! Itkin siks että Hanah lähti ja siks, että mietin vaan koko ajan sitä päivää kun mä astelen lantekontän uumeniin turvatarkastuksen läpi ja muut jää toiselle puolella vilkuttamaan. Voih miten selviän!?!
onneks kuvat ennen itkukohtausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti