Tää aamu oli mukavasti mieleenpainuva. Arvioin kengänpohjassani majailevan purkan sitkeyden väärin, ja vietin tallustimieni kanssa laatuaikaa hammastikulla pohjaa rapsutellen. (Koiran hankkiminen olis ehkä tarpeellista.)
Aivoijarasittavan puuhastelun ohella unohdin ajan vielä liikkuvan, vaikka purukumi pysyi paikoillaan. Ymmärsin elämän tarkoituksen ja myöhästyneeni bussista.

Kohta on koira, nimi vain puuttuu :)
VastaaPoista-P
tykkään
VastaaPoista-verho
mietin kauan että julkasenko vai en.. koska tän tarinan piti jatkua vielä pitkään, mutten jaksanu kirjottaa.
VastaaPoista