Viikko on kulunu mukavasti sopeutuessa uuteen kouluun sekä oppilaiden sekaan. Mielestäni oon onnistunu tehtävässäni melko hyvin ja siitä annan suuren kiitoksen urugualiselle ystävällsyydelle. Koulussa on oikeesti kivaa! Tietty välillä kyllästyy siihen, että pitää olla koko ajan skarppina ja ylipositiivisena, etten anna ittestääni ylimielistä kuvaa. Yhtenä päivänäolin surinpiirtein puoli tuntia sanomatta tunnilla mitään, koska väsytti enkä jaksanu vääntää vitsintynkää. Heti tunnin jälkeen muutama luokkakaveri tuli kysymään että enkai oo suuttunu tai vihanen jostain syystä. hups!
    Oon semi-arvostetussa yksityiskoulussa (San Juan Bautista jos joku haluaa stalkata netistä) joten opiskelu ei oo pelkkää lusmuilua. Aiheet on hyvin samantasosia kun Suomessakin, mutta mulle ihan ylivaikeita, koska ymmärrän opetuksesta tuurilla yhen kaheksasosan. Silti kirjottelen tunneilla opettajan sanelemaa tekstiä muiden mukana, ja yritän näyttää siltä että mulla on jotain hajua mitä vihkooni raapustan. Opettajilta kuuluu usein "pobre Sandrita, no entiende nada" (pikku Sandra raukka ei ymmärrä mitään) Makes me feel proud -_-

No koulumenestys täällä ei oo niin tärkeetä. Ehdin opiskella sitten myöhemmin Suomessa. Oon onnellinen että oon saanu koulusta kavereita, joten elämäni yksinäisenä luuserina on ohi!

kyllä, posetettiin mäkissä.

Koettuamme uusia makuelämyksiä kansainvälisessä syöttöllässä, lähettiin juhlistamaan kaunista kevätpäivää puistoon meren rannalle. Oli kevyesti yli 20astetta lämmintä ja meinasin kuolla jo kuumuuteen.  Odottelen niitä kesän +40asteen päiviä...

latinopeput

Yhtenä arki-iltana näin myös Claudian kavereita, jotka tuli moikkaamaan meitä talon edustalle. Moikkaaminen veny kuitenkin parin tunnin jutusteluks, minkä takia jouduin seuraavana päivänä selviämään kouluun lyhyillä yöunilla. 

Pahoittelen, mutta tää kuva on lavastettu. Halusin vaan näyttää Uruguaylaiselta matekupin ja termarin kanssa. En ees maistanu. 

Ehdin myös nähdä yhtenä päivänä Sigridiä. (Norjalainen yfu-vaihtari) On niin helpottavaa ja ihanaa, kun on joku joka asuu ihan lähellä ja on täysin samassa tilanteessa kun mä. Meillä kyllä juttua riittää enemmän kun aikaa. Vietettiin taas yks päivä shoppailemassa ja elokuvissa. Illalla mentiin vielä Sigridin kotiin viettään iltaa lähinnä opiskellen espanjaa, jutellen turhuuksia ja syöden karkkia.

meidän merienda (huomaa stalkkerit taustalla)

submarino, eli kuumaa maitoo jonne upotetaan suklaata mmm...

matkalla 

Sigrid tykkää :3

Viikot menee jotenkin heti nopeemmin kun alotin koulun. Apua, kohta oon jo Suomessa!