niños un poco locos

Lähdin siis todellakin tanssimaan salsaa heti viimepostauksen jälkeen. Vieläkin naurattaa ajatellessani sitä kokemusta! Pääsin paikanpäälle mun host-maman kyyditsemänä ja mentiin esittäytymään vastaanottotiskille. Nuori tyttö tervehti iloisesti tiskin takaa ja lähti saattamaan mua tanssisaliin. Yhä alempiin ja alempiin kerroksiin maan alle kaivauduttuamme mua odotti huvittava näky: Pieni peilisali, jonka seinät kehystetty pinkillä Barbi-tarranauhalla, oli täynnä muhkeita latinorouvia juttelemassa keskenään kovaan ääneen. Sujahdin saliin ja maastouduin joukon keskelle.

Tunti alkoi, kun komeat kuubalaiset salsaopettajat astelivat sisään  ja musiikin tahdissa alkoivat pyörittää takamustaan, käsiään ja jalkojaan. Rouvat seuras tyylikkäästi esimerkkiä mun pidätellessä naurua takarivissä. En tiedä kummalle nauroin enemmän; mun kanssatanssioiden hetkuville latinolaintioille, vai omalle säälittävälle yritykselleni pysyä rytmissä. Tunnin loppua kohden olin nappaavinani juonesta kiinni ja saavani hyvän tatsin liikehdintääni, kunnes eräs rouva huomas mun säälittävän yrityksen, naurahteli, ja yritti tsempata mua oikeesti pyörittään sitä persustaa. (itsetuntoni oli syöty.) Vaikka salsatunti oli ehkä huikein ikinä, luulen etten enää uudelleen kehtaa näyttää naamaani siellä (saati pohjoismaista tönkköä liikehdintääni).

Seuraavana päivänä käytettiin aamupäivää kierrellessä kauppoja ja hankittiin mulle mm. paikallinen puhelinliittymä. Jos joku haluaa siis muhun puhelimella yhteyden, multa saa privatesti sitä vaikkapa fb.ssä kysästä. 

Myöhemmin mentiin vielä syömään tuttavien/sukulaisten kanssa. Monet kyseli multa kiinnostuneena joulupukista, Claudian kuulutettua että kyseinen herra on kotoisin Suomesta. Melu oli ihan järjetön, vaikka meitä oli vaan alle kymmenen. Tapa keskustella ruokapöydässä on tämä: Ihmiset juttelee lähinnä vierustovereidensa kanssa joten käynnissä on samaan aikaan monta keskustelua. Ihmisten on pakko huutaa (koska kaikki muutkin huutaa) että kaveri kuulee mitä toinen sanoo. Jos sulta ja sun vierustoverilta hetkellisesti loppuu puheenaiheet, liitytte sulavasti joidenkin toisten mielenkiintoseen keskusteluun. Lopputuloksena kaikki on sekasin ketkä puhuu kellekin ja huutaa ja nauraa ristiin pöydän yli kymmeneen eri suuntaan. Mä lähinnä istun hölmistyneenä suu auki ja/tai nauran koomiselle tilanteelle jolloin ihmiset nauraa mulle. 

Eilen (perjentai) oli tullut se päivä jolloin pääsen vihdoin kouluun morottaan uusia tuttavuuksia ja oppimaan uutta ja ihmeellistä. 7.30 aamulla maman saattelemana pääsin koulun portilla jossa mut vastaanotti itse herra rehtori. Olin täynnä intoa valmiina uuteen seikkailuun (jes). Rehtori morotti poskisuudelmin (kuten tapana, alan pikkuhiljaa tottua :D)  mutta alko pyytelemään anteeksi sitä että ei muistanu soittaa aikasemmin. En nimittäin vieläkiin päässy kouluun! Rehtori ei ollu vielä sopinu muiden opettajien kanssa mille luokalle menisin. pah! Pettyneenä lähettin takasin kotiin, mä nukkumaan ja mama pilatestunnille. Ehkä maanantaina sitte...

Illalla lähettiin mehukesteille sukulaistytön 7v synttäreille. Odotin tavallisia kemuja synttärisankarin kotona, ehkä paimennettava lapsikatras ja muuta vastaavaa. Mutta ei. Saavuttiin johonkin Särkänniemen vekkulaa muistuttavaan taloon, jossa riehu ei-niin-paimennetavissa oleva lapsilauma! 6-vuotiaita tinttaliisoja oli n. 50, musiikki soi täysillä ja aikuiset rennoili syöden pitsaa ja jutellen. Mä ja Claudia sulauduttiin lapsijoukkoon ja temmellettiin ympäriinsä napostellen tarjoiluja joita oli muutamassa paikassa ympäri taloa. 

Yheksän aikaan kotiin päästyämme olin vaihtamassa jo rennoiluvaatteita, kunnes saan tiedon, että Claudian kanssa lähettäis illalla (lue: yöllä) vielä ulos. Jjjjahas, no käy mulle. 

Myöhemmin muutama Claudian kaveri tuli noutamaan meitä. Lähettiin tyttöporukalla hengailemaan, lähinnä pitään hauskaa, juomaan matee, juoruaan ja vaihtaan kuulumisia. Oli tosi kivaa, porukka puhu mun mieliks myös paljon englantia, joten olin messissä :D

Tänään, lauantaina hyvin vähäisten yöunien jälkeen lähdin Sigridin, norjalaisen vaihtarin kanssa espanjan tunnille 8.30. En voinu kuitenkaan valittaa mun vajaista yöunista, sillä Sigridin tilanne oli vielä pahempi. Sigrid oli tullu juhlien jälkeen kotiin 7.30, syöny, vaihtanu vaatteet, pessy hampaat ja lähteny meille. (lyhyellä matikalla unta 0h 0min.)  Täällä on kuitenkin ihan normaalia lopetella juhlia tohon aikaan. Sigridin host-sisko sano, että kesällä juhlat loppuu yleensä 10am. On kuulemma turvallisempaa lähtee juhlista aamulla, koska yöllä on pimeetä ja kaduilla liikkuu epämäärästä porukkaa. Kaikkeen on siis looginen selitys.
Espanjan tunti oli mukava, meitä on siellä neljä tyttöö ja kokoonnutaan Maiten, YFU vapaaehtosen kotiin joka lauantai. (tavallisesti tunnit on kuitenkin peruttu milloin mistäkin syystä :D) Oppimisen ohella syödään, juodaan matee ja jutellaan kaikkee muutakin yht. kolme tuntia putkeen. Tänään lähettiin myös kiertämään napurustoo, josta löydettiin iso vihannes/hedelmätori, ja kauppukatu. Löydettiin tosi halpoja vaatelikkeitä, ja käteen tarttukin pari paitaa yht. kuudella eurolla. Koettiin helpotus Sigridin kanssa, sillä aikasemmin ollaan shoppaitu tosi kalliilla alueella ja kauhisteltu hintoja. Ollaan pitäydytty lähinnä elokuvissa kynnissä, sillä se on tosi halpaa myös meidän asuinalueella, jotain 4e kerta. loppuun vielä kuvaa tästä päivästä

Sigrid+ekat matet, ei tykänny