Ukkosmyrskyn takia elämänhaluni laski nollaan, koska oltiin suunniteltu lähtevämme fudismatsiin kamujen kanssa kolmen aikaan. No meidän onneksemme ukkonen loppu ja rankkasade vaihtu pieneen tihkutteluun kahden aikaan, joten päätettiin lähtee uhkarohkeesti uhmaamaan luonnonvoimia, koska olihan liputkin jo ostettu. Paikanpäälle päästyämme sade oli lakannu kokonaan ja suunnattiin innoissamme Federicon, Guillermon ja Valentinan kanssa hyville paikoille Montevideon toisiksuurimmalle stadionille. Ottelu oli kahden parhaan paikallisen tiimin välinen, joten voitte uskoo, että fanit oli oikeesti tosissaan pelin suhteen. Mua kieltämättä hävetti kun koko pelin ajan pidättelin naurua sekä miesten, että naisten raivotessa, ilkkumassa ja kiroomassa pelaajia huutamalla katsomosta. Taustalla säesti koko pelin ajan n.2000 henkinen reggaeton/cumbia bändi joka koostu nacionalin faneista. Kuulosti helmeltä. Mun käskettiin liittyä bändiin myös, mutta tein sen huonolla menestyksellä. Olin nimittäin luultavasti ainut henkilö koko stadionilla joka ei osannu kaikkia kahtakymmentä kannustusbiisiä ulkoo.
Normaalisti kaikki penkit on kuulemma täynnä, mutta epävakaan sään vuoks monet jätti tulematta, niinkun melkein mekin.
Pelin jälkeen Federico oli heittämässä mua ja Valentinaa koteihimme, mutta päätettiinkin jatkaa iltaa vielä pitämällä merienda (teehetki jolloin kukaan ei kuitenkaan juo teetä) Valentinalla. Jämähdettiin sinne juttelemaan ja naureskelemaan turhuuksille vielä moneks tunniks, syötiin kakkuja ja lämmiteltiin kaakaoiden ääressä.
Kotiin yheksän aikaan päästyäni syötiin päivällistä pyöreen pöydän ympärillä host-perheen kanssa. Mama sai puhelun ystävältään joka kutsu meidät jonkin ystävättärensä taidenäyttelyn avajaisiin. (pakko huomauttaa että täällä ihmiset puhuu aina puhelimessa, jos niillä ei oo muuta tekemistä, ainakin mun perheessä puhelin soi ihan koko ajan) Lähettiin painneleen siitä noin tunnin päästä kaupunkiin päin. Tietysti taiteen suurena ystävänä lähdin matkaan innoissani, mutta lannistuin kun päästyäni sisään näyttelyyn, tajusin että se koostuu lähinnä espanjankielisistä moderneista runoista. Mulla oli kuitenkin kieltämättä tosi hauskaa Maman ja hänen ystävänsä kanssa, ja mentin vielä näyttelyn jälkeen syömään. Olin sisäisesti nenä pystyssä ylpeydestä, kun olin puhunu melkein koko illan espanjaa kahden lähes englanninkielentaidottoman rouvashenkilön kanssa.
Tänään, maanantaina lähdin virallisesti ensimmäistä kertaa kouluun. Ensin tapasin pari opettajaa, jotka esitteli mut sitten uudelle luokalleni. Kuulin myöhemmin, että kaikki oli luullu mun olevan uus opettaja tai sijainen asteltuani luokkaan sisään. hah, pitäiskö mun loukkaantua?
Kun pääsin istumaan ja kaks ylimäärästä opettajaa poistu luokasta, synty jäätävä kaaos! Kaikki yritti puhua mulle eri suunnista samaan aikaan sekasin espanjaa ja englantia, mukaanlukien opettaja. Vähän ajan päästä saatiin jonkinlainen järjestys luokkaan ja alotettiin tunti. Ihmiset lähinnä jutteli toisilleen ja opettaja selitti edessä välillä osallistuen muidenkin keskusteluun.
Kaikki oli mulle tosi kivoja koulussa, esitteli paikkoja, muita oppilaita ja opettajia. Jäädyin kuitenkin pahasti, kun toisella välitunnilla tuntemattomatkin ihmiset kaikilta mahdollisilta luokilta huuteli mun nimee käytävillä ja tiesi mun nimen ja mistä tuun jo valmiiks. Juttu kiertää koulussa semi nopeesti :D
Kaiken kaikkiaan mulla oli tosi kiva päivä koulussa. Mulla oli historiaa, tähtitiedettä (vähän niinku fysiikkaa meillä), filosofiaa ja kolme tuntia putkeen kuvista. Meen huomenna ihan hyvillä mielin kouluun uudestaan nolaamaan itteeni ja vastaanottamaan kuolaa vasempaan poskeeni. (ne tuhannet poskisuudelmat...-_-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti