una de grupo

Alan rakastaa elämääni Uruguayssa. Enää ei tunnu siltä että lomailen toisella puolella maapalloo, vaan tää alkaa jollaintapaa vaikuttaa kodilta. Asiaan on varmasti vaikuttanu mun superhyvä tuuri saadessani ihanimman isäntäperheen ja asuinpaikan sen kylkiäisenä! Toinen onnellisuudenaiheeni on kaverit, joita kaipaan jo nyt miettiessäni lähtöä takasin Suomeen 10kk päästä. (mitä ihmettä, oon ollu täällä jo yli kuukauden! aika alkaa loppua, hah!) Kaverit ja koulu pitää mua sen verran kiireisenä, ettei mulle jää liikaa aikaa syviin synkkiin ajatuksiini vajoamiseen. Nyt mennään niin "todo derecho!"

En oo päivittäny yli viikkoon, joten en rohkene päivittää jokapäivän tekemisiäni. Tää on muutenkin hidasta! Muistaakseni lupasinkin vaan yrittää petrata kirjotustahtiani. No yritin parhaani.

reilu viikko sitten sunnuntaina Sigridin perhe pyysi mut mukaansa jokavuotiseen tapahtumaan nimeltä exposicion rural del prado. Jos jollekkin hassulle lukijalle nimi ei aukene, niin tapahtuman ideana on siis tuoda kaikki mahdollinen maaseudulta kaupunkiin.

Ton kuvan varastin netistä, kun itelläni ei ollu kuvaa pääareenasta. Tossa nurmikolla pidettiin erilaisia kilpailuja ja muita tapahtmia, esim. jokavuotinen Uruguayn laadukkain lehmä -kilpailu. Nurmialueen ympärillä oli isoja maalaistaloja, joista jotkut oli täynnä lehmiä, lampaita tai hevosia. Jotkut rakennukset oli täynnä ruokaa ja tuotteita eri maiden teemoilla.

varmaan nähtiin aito ja alkuperäinen amerikan cup 1.pokaali!!! Itken ajatellessani sitä seguridad-miesten määrää.

before:

and after:

niiiin hyvää suklaata

En oo ikinä nähny niin isoja lehmiä, kun mitä siellä oli! Peräännyin aina pari askelta taaksepäin, kun joku Jorge talutti sellasta karhun kokosta lehmää keskellä väkijoukkoo. Olisin ottanu kuvia niistä, mutta en uskaltanu mennä lähelle.

Matkalla kotiin pysähdyttiin vielä eräälle majakalle joka sijaitsee melko lähellä meitä. Kiivettiin Sigridin host-siskon ja -isän kanssa ylös tsiigaileen maisemia! wou!

Illemmalla lähettiin Claudin kanssa moikkaamaan tuttuja, joista yksi oli kotosin Ruotsista. Ruotsalainen Mattias seurustelee Claudian kaverin kanssa ja on asunut Uruguayssa nyt 8kk. Oli  hauskaa tavata "kanssakärsijä", ja juttua kyllä riitti koko illalle. Claudian piti lähtee heti moroteltua takasin kotiin, sillä seuraavana päivänä Claulla oli tärkee koe koulussa. Jatkettiin siitä neljän hengen porukalla pieneen kirjakauppaan, joka osottautu varsinaiseks boheemiks kokoontumispaikaks. Ines (claudian kaveri, mattiaksen tyttöystävä) tunsi paikan omistajat ja muutakin porukkaa sieltä, joten vietettiin aikaa siellä melko kauan. Oon niiiin surullinen että multa loppu just silloin kamerasta akku, koska se talo oli aivan huikee. Joka kulmassa pyöri hipstereitä/hippejä/anarkisteja, talossa oli salakäytäviä ja ikkunoita huoneista toisiin yms. hauskaa. yhen kuvan sain nappastua ennen kamerani totaalista välikuolemaa. Kuva ei varmaan aukene ellen vähän selosta. Eli talossa oli yks huone, jossa oli katon tilalla  pelkkä ritilä. Yks henkilö kiipes ylös ja kinnitti sinne pari liinaa jotka mukavasti laskeutu alas. Sitten lattia vuorattiin patjoilla ja ihmiset alko tekeen temppuja liinoissa, niinkun sirkuksessa. Ja huom, tää mesta oli siis se kirjakauppa :D

Hauskan iltapäivän ja seuran kunniaks päätettiin jatkaa matkaa ensin  Ineksen ja Mattiaksen asunnolle ja sieltä elokuviin. Suunnitelmana oli tehdä Pohjoismaisen edustuksen kunniaks lihapullia ja jälkkäriks pullaa! Koko iltahan siinä ruokaa vääntäessä meni, eikä elokuviinkaan ehditty, mutta oli kyllä sen arvosta. Ilta oli ihan huikee ja lihapullat parhaita mitä oon ikinä syöny. Pullat otin kotiin mukaan, koska olin liian väsynyt (ja täynnä) jäämään jälkkärille.

Seuraavana aamuna heräsin outoon hajuun joka oli jonkinlainen savun ja lihan combo. Lähin tarkistaman tilanteen ja näin:

kuva punehtui liikaa, anteeksi.

Elämäni ensimmäinen asado!  Asado tarkottaa tietynlaista lihaa (niinkun ribs), mutta se on myös yleisnimitys tietynlaiselle  grillaus hapeningille. Grilli on vahan niinkun uuni jossa on erillinen taso lihalle. Lihatason vieressä on tuli josta hiillokset tippuu alas, ja hiillos levitellän sitten lihojen alapuolelle. Ideana on valmistaa enemmän lihaa, kun mitä ihmismieli voi käsittää ja sitten kutsua perhettä ja tuttuja syömään yhdessä.

Voin sanoo että meinasin räjähtää pari tuntia kestäneen syömissessarin jälkeen, jolloin muut vielä jatko hyvillä mielin.

Kouluviikko kulu lepposasti samalla tavalla kun edellisetkin. Joka aineen tunnit on erilaisia riippuen opettejasta. Mun ehdoton lemppari aine on enkku, ei vaan siks että enkuntunnit on ainoita jolloin ymmärrän kaiken, vaan myös siks, että opettaja on joku letkein ikinä! Pyöritään vaan ympäri luokkaa opettaja mukana kuin yksi oppilaista, ihmiset huutaa ja nauraa!  Viime viikolle sovittiin myös oppitunnille merienda, eli kaikki toi syömistä ja juomista ja tunti kulukin hauskasti kaaostellessa ruokien kanssa. Ite uhrasin viimesen suomalaisen suklaalevyni, joka oli luokkakavereilleni kuin taivaan lahja, sekä pussillisen jenkki-purkkaa, joka kuulemma maistu joidenkin mielestä liikaa hammastahnalle. Meidän enkunryhmässä kaikki osaa semi-hyvin englantia. Täällä englanninopiskeluryhmät on jaettu kolmeen porukkaan koko 4-luokka-asteelta. Ite oon siinä oppineimpien ryhmässä, sitten on tää keskivertoryhmä, ja vähiten paras ryhmä opettelee tyyliin miten esitellä itsensä englanniksi.

Muilla oppilailla on paljon läksyjä tehtävänä koulun jälkeen jotein usein lusmuillaan Sigridin kanssa iltapäivät.

lempparipaita jäi kauppaan...

Perjantaina oli sitten suunnitelmana lähtee kavereiden kanssa tanssimaan. Sigridin kanssa ensin bussiseikkailtuamme, eksyttyämme ja espanjantunnilla käytyämme, tein nopean kierroksen kotona ja lähdin Eugenian kotiin valmistautumaan iltaa varten. Illan mittaan taloon saapui muita koulukavereita meikattuina ja viimesen päälle laittautuneina. En meinannu tunnistaa tyttöjä samoiks ihmisiks, joita näen koulussa huppareissa, höntsyissä ja ilman meikkiä. Täällä kontrasti on kyllä huomattava, kuinka koulussa ryysyillään, ja illalla loistetaan! 

12 aikaan lähettiin parilla taksilla kiertämään asuinaluettamme nappaillen lisää tyttöjä kyytiin. Kaikilla oli fiilis aivan huipussaan, ja intoilin muiden kanssa täysillä mukana. Tavotteena oli siis mennä viettään ilta tanssimassa, niinkun täällä on tapana lähes poikkeuksetta joka viikonloppu tehdä. 

Puoli kahden aikaan saavuttiin klubille nimeltä BA. Näytettiin rannekkeet ovella ja astuttiin sisään. Silloin omistin jonkun niin oudon fiiliksen. Olin itse kummastus/hämmennys hyvällä tapaa. Kaikki näytti siltä kun olisin ollu keskellä jonkun tanssielokuvan kuvauksia. Kaikki, tytöt ja pojat tanssi niin tunteella että näytti siltä että ne näytteli. Meidänkin tyttöporukkan askellus muuttu tyylikkääseen tanssahteluun. Klubilla ei tunnettu termiä kävellä. Kaikki vaan tanssi paikasta toiseen :D Koko klubi oli ihan täynnä porukkaa, ja sain nappastua yhen kuvan main-tanssilattialta.

mutta joo, kuka voiskaan olla tanssimatta, kun kuulee tätä:

Los wachiturros on joku niin kuumin juttu täällä tällä hetkellä. 

Tollasta musiikkia, cumbiaa ja reggaetonia soi yhtä mittaa koko illan. Olin tietysti taas ainoo, joka ei osannu jokaisen laulun sanoja, mutta ei hidastanu menoo :D Kuden aikaan lähdettiin väsyneinä kotimatkalle. Istuminen ei oo ikinä tuntunu niin hyvältä, kun silloin taksiin päästyäni. 

Yhden tunnin yöunien jälkeen heräsin puoli seitsemältä, kävin suihkussa, pesin hampaat, keitin kahvia(litran) ja lähdin matkaan taksilla Sigridin kanssa espanjan tunnille. Kahvista huolimatta jostain kumman syystä väsytti, joten odotin malttamattomana kotiinpääsyä tunnilta ja hautautumista pehmeisiin uniin. Lähdin kuitenkin vielä hakemaan muutamia tavaroita Eugenialta, jotka olin edellisenä päivänä jättänyt Eugen kotiin, säästyen turhien tavaroiden kantamiselta tanssilattialla. Lopulta jäin kuitenkin sille tielle ja päädyttiin erään toisen ystävän, Paulan kotiin. Sinne keräänty päivän mittaan muitakin kamuja ja vietettiin iltaa jutellen ja syöden. Euge sai idean kutsua kaikki heti kotiinsa pyjamapartyihin joten koko porukka erosi omiin suuntiinsa hakemaan makuupusseja ja yökylätavaroita. 

Tilattiin ruokaa kaikille, joten syötiin ranskalaisia sekotettuna johonkin juusto-liha-mömmöön ja pizzan tapasta (pohja maistuu enemmän juustolle) fainaa. Täällä on tapana, että jos tilataan ruokaa tai haetaan kaupasta jotain, niin kaikki heittää oman tuntonsa ja taloustilanteensa mukaisesti summan rahaa suunnilleen tasavertosesti kaikkien kanssa, ja sillä summalla tehdään ostokset. Loogisesti myös ruoka syödään niin, että kukaan ei omista omia annoksia, vaan kaikki ruoka on yhteistä. Samoin myös esim. koulussa, kun joku ostaa vaikkapa karkkipussin, se on lähtökohstaisesti heti kaikkien yhteinen. 

Tähän mennessä olin valvonu jo n. 36tuntia tunnin torkkumisella joten en ehkä näyttäny kovin pirteeltä. Musta piti siis saada kuva.

nätti.

Yöynet jäi siis taas melko lyhyeks, ja kiitän siitä hyvää seuraa. Seuraavana päivänä kävelin kotiin päiväunien toivossa, mutta eeeei. Sain kutsun elokuviin toisen kaveriporukan kanssa, ja ajattelin että nautitaan nyt sitten siitä, kun kerran tunnen itseni suosituks :D Mentiin katsomaan Destino final -leffa, joka oli ällö mutta lame (en suosittele). Ihmiset syö täällä elokuvissa popcorninsa makeina, mikä mua kummastuttaa suuresti. Makeat popcornit on ihan hyviä mutta en vaan pysty syömään nitä, koska syöminen aiheuttaa liikaa kummastusta. Maistuu vaan siltä, että jotain on pahasti pielessä.

Elokuvan aikana Sain kutsun Sigridiltä, että voisin tulla yökyläilemään niille. Käännyin siis taas kotona, nappasin tavarat ja lähdin ajelehtimaan. Saatiin kutsu tanssimaan kahden saksalaisen vaihtaripojan kanssa, mutta ei todellakaan jaksettu lähtee, joten päädyttiin katselemaan hsm1 (jes) epäterveellisen ruoan ääressä. 

Seuraavan päivän vietin taas koulukavereiden kanssa rannalla ja illemmalla mentiin vielä ostarille syömään. Joo ja ainiin unohdin sanoo, että nyt meillä on koulusta viikon loma, joten on ollu varaa yökyläillä ja viipottaa enemmän.

tää oli joku arjentiinalainen julkkis. kaverit sekos kun ne näki tän.

yritettiin parhaamme.

 Paikallinen ostoskeskus/hengauspaikka ja jos oikein ymmärsin, niin se on aikasemmin ollut vankila tai sairaala.

Pahoittelen pitkää postausta. kiitos jos joku jakso lukee. muokkailin vähän asetuksia ja nyt pitäis pystyä kaikkien anonyyminäkin kommentoimaan. Tää oli nyt se vihjaus.

Viikko on kulunu mukavasti sopeutuessa uuteen kouluun sekä oppilaiden sekaan. Mielestäni oon onnistunu tehtävässäni melko hyvin ja siitä annan suuren kiitoksen urugualiselle ystävällsyydelle. Koulussa on oikeesti kivaa! Tietty välillä kyllästyy siihen, että pitää olla koko ajan skarppina ja ylipositiivisena, etten anna ittestääni ylimielistä kuvaa. Yhtenä päivänäolin surinpiirtein puoli tuntia sanomatta tunnilla mitään, koska väsytti enkä jaksanu vääntää vitsintynkää. Heti tunnin jälkeen muutama luokkakaveri tuli kysymään että enkai oo suuttunu tai vihanen jostain syystä. hups!
    Oon semi-arvostetussa yksityiskoulussa (San Juan Bautista jos joku haluaa stalkata netistä) joten opiskelu ei oo pelkkää lusmuilua. Aiheet on hyvin samantasosia kun Suomessakin, mutta mulle ihan ylivaikeita, koska ymmärrän opetuksesta tuurilla yhen kaheksasosan. Silti kirjottelen tunneilla opettajan sanelemaa tekstiä muiden mukana, ja yritän näyttää siltä että mulla on jotain hajua mitä vihkooni raapustan. Opettajilta kuuluu usein "pobre Sandrita, no entiende nada" (pikku Sandra raukka ei ymmärrä mitään) Makes me feel proud -_-

No koulumenestys täällä ei oo niin tärkeetä. Ehdin opiskella sitten myöhemmin Suomessa. Oon onnellinen että oon saanu koulusta kavereita, joten elämäni yksinäisenä luuserina on ohi!

kyllä, posetettiin mäkissä.

Koettuamme uusia makuelämyksiä kansainvälisessä syöttöllässä, lähettiin juhlistamaan kaunista kevätpäivää puistoon meren rannalle. Oli kevyesti yli 20astetta lämmintä ja meinasin kuolla jo kuumuuteen.  Odottelen niitä kesän +40asteen päiviä...

latinopeput

Yhtenä arki-iltana näin myös Claudian kavereita, jotka tuli moikkaamaan meitä talon edustalle. Moikkaaminen veny kuitenkin parin tunnin jutusteluks, minkä takia jouduin seuraavana päivänä selviämään kouluun lyhyillä yöunilla. 

Pahoittelen, mutta tää kuva on lavastettu. Halusin vaan näyttää Uruguaylaiselta matekupin ja termarin kanssa. En ees maistanu. 

Ehdin myös nähdä yhtenä päivänä Sigridiä. (Norjalainen yfu-vaihtari) On niin helpottavaa ja ihanaa, kun on joku joka asuu ihan lähellä ja on täysin samassa tilanteessa kun mä. Meillä kyllä juttua riittää enemmän kun aikaa. Vietettiin taas yks päivä shoppailemassa ja elokuvissa. Illalla mentiin vielä Sigridin kotiin viettään iltaa lähinnä opiskellen espanjaa, jutellen turhuuksia ja syöden karkkia.

meidän merienda (huomaa stalkkerit taustalla)

submarino, eli kuumaa maitoo jonne upotetaan suklaata mmm...

matkalla 

Sigrid tykkää :3

Viikot menee jotenkin heti nopeemmin kun alotin koulun. Apua, kohta oon jo Suomessa!

fútbol y escuela

Sunnuntaina heräsin koomaisena "jo" kymmeneltä ehkä elämäni kovimpaan ukonilmaan. Sato ihan kaatamalla ja oikeesti tuntu siltä kun koko kerrostalo olis värissy aina kun salama iski ihan meidän pään päällä, samalla kun kuuluu joku 10s kestävä jyrähdys. Oli ihan uskomatonta kattella merelle ikkunasta salamoita (vai salamia salameja salaimia...suomi on vaikeeta?)

Ukkosmyrskyn takia elämänhaluni laski nollaan, koska oltiin suunniteltu lähtevämme fudismatsiin kamujen kanssa kolmen aikaan. No meidän onneksemme ukkonen loppu ja rankkasade vaihtu pieneen tihkutteluun kahden aikaan, joten päätettiin lähtee uhkarohkeesti uhmaamaan luonnonvoimia, koska olihan liputkin jo ostettu. Paikanpäälle päästyämme sade oli lakannu kokonaan ja suunnattiin innoissamme Federicon, Guillermon ja Valentinan kanssa hyville paikoille Montevideon toisiksuurimmalle stadionille. Ottelu oli kahden parhaan paikallisen tiimin välinen, joten voitte uskoo, että fanit oli oikeesti tosissaan pelin suhteen. Mua kieltämättä hävetti kun koko pelin ajan pidättelin naurua sekä miesten, että naisten raivotessa, ilkkumassa ja kiroomassa pelaajia huutamalla katsomosta. Taustalla säesti koko pelin ajan n.2000 henkinen reggaeton/cumbia bändi joka koostu nacionalin faneista. Kuulosti helmeltä. Mun käskettiin liittyä bändiin myös, mutta tein sen huonolla menestyksellä. Olin nimittäin luultavasti ainut henkilö koko stadionilla joka ei osannu kaikkia kahtakymmentä kannustusbiisiä ulkoo. 

Normaalisti kaikki penkit on kuulemma täynnä, mutta epävakaan sään vuoks monet jätti tulematta, niinkun melkein mekin.

Pelin jälkeen Federico oli heittämässä mua ja Valentinaa koteihimme, mutta päätettiinkin jatkaa iltaa vielä pitämällä merienda (teehetki jolloin kukaan ei kuitenkaan juo teetä) Valentinalla. Jämähdettiin sinne juttelemaan ja naureskelemaan turhuuksille vielä moneks tunniks, syötiin kakkuja ja lämmiteltiin kaakaoiden ääressä. 

Kotiin yheksän aikaan päästyäni syötiin päivällistä pyöreen pöydän ympärillä host-perheen kanssa. Mama sai puhelun ystävältään joka kutsu meidät jonkin ystävättärensä taidenäyttelyn avajaisiin. (pakko huomauttaa että täällä ihmiset puhuu aina puhelimessa, jos niillä ei oo muuta tekemistä, ainakin mun perheessä puhelin soi ihan koko ajan)  Lähettiin painneleen siitä noin tunnin päästä kaupunkiin päin. Tietysti taiteen suurena ystävänä lähdin matkaan innoissani, mutta lannistuin kun päästyäni sisään näyttelyyn, tajusin että se koostuu lähinnä espanjankielisistä moderneista runoista. Mulla oli kuitenkin kieltämättä tosi hauskaa Maman ja hänen ystävänsä kanssa, ja mentin vielä näyttelyn jälkeen syömään. Olin sisäisesti nenä pystyssä ylpeydestä, kun olin puhunu melkein koko illan espanjaa kahden lähes englanninkielentaidottoman rouvashenkilön kanssa. 

Tänään, maanantaina lähdin virallisesti ensimmäistä kertaa kouluun. Ensin tapasin pari opettajaa, jotka esitteli mut sitten uudelle luokalleni. Kuulin myöhemmin, että kaikki oli luullu mun olevan uus opettaja tai sijainen asteltuani luokkaan sisään. hah, pitäiskö mun loukkaantua?

Kun pääsin istumaan ja kaks ylimäärästä opettajaa poistu luokasta, synty jäätävä kaaos! Kaikki yritti puhua mulle eri suunnista samaan aikaan sekasin espanjaa ja englantia, mukaanlukien opettaja. Vähän ajan päästä saatiin jonkinlainen järjestys luokkaan ja alotettiin tunti. Ihmiset lähinnä jutteli toisilleen ja opettaja selitti edessä välillä osallistuen muidenkin keskusteluun. 

Kaikki oli mulle tosi kivoja koulussa, esitteli paikkoja, muita oppilaita ja opettajia. Jäädyin kuitenkin pahasti, kun toisella välitunnilla tuntemattomatkin ihmiset kaikilta mahdollisilta luokilta huuteli mun nimee käytävillä ja tiesi mun nimen ja mistä tuun jo valmiiks. Juttu kiertää koulussa semi nopeesti :D

Kaiken kaikkiaan mulla oli tosi kiva päivä koulussa. Mulla oli historiaa, tähtitiedettä (vähän niinku fysiikkaa meillä), filosofiaa ja kolme tuntia putkeen kuvista. Meen huomenna ihan hyvillä mielin kouluun uudestaan nolaamaan itteeni ja vastaanottamaan kuolaa vasempaan poskeeni. (ne tuhannet poskisuudelmat...-_-)

niños un poco locos

Lähdin siis todellakin tanssimaan salsaa heti viimepostauksen jälkeen. Vieläkin naurattaa ajatellessani sitä kokemusta! Pääsin paikanpäälle mun host-maman kyyditsemänä ja mentiin esittäytymään vastaanottotiskille. Nuori tyttö tervehti iloisesti tiskin takaa ja lähti saattamaan mua tanssisaliin. Yhä alempiin ja alempiin kerroksiin maan alle kaivauduttuamme mua odotti huvittava näky: Pieni peilisali, jonka seinät kehystetty pinkillä Barbi-tarranauhalla, oli täynnä muhkeita latinorouvia juttelemassa keskenään kovaan ääneen. Sujahdin saliin ja maastouduin joukon keskelle.

Tunti alkoi, kun komeat kuubalaiset salsaopettajat astelivat sisään  ja musiikin tahdissa alkoivat pyörittää takamustaan, käsiään ja jalkojaan. Rouvat seuras tyylikkäästi esimerkkiä mun pidätellessä naurua takarivissä. En tiedä kummalle nauroin enemmän; mun kanssatanssioiden hetkuville latinolaintioille, vai omalle säälittävälle yritykselleni pysyä rytmissä. Tunnin loppua kohden olin nappaavinani juonesta kiinni ja saavani hyvän tatsin liikehdintääni, kunnes eräs rouva huomas mun säälittävän yrityksen, naurahteli, ja yritti tsempata mua oikeesti pyörittään sitä persustaa. (itsetuntoni oli syöty.) Vaikka salsatunti oli ehkä huikein ikinä, luulen etten enää uudelleen kehtaa näyttää naamaani siellä (saati pohjoismaista tönkköä liikehdintääni).

Seuraavana päivänä käytettiin aamupäivää kierrellessä kauppoja ja hankittiin mulle mm. paikallinen puhelinliittymä. Jos joku haluaa siis muhun puhelimella yhteyden, multa saa privatesti sitä vaikkapa fb.ssä kysästä. 

Myöhemmin mentiin vielä syömään tuttavien/sukulaisten kanssa. Monet kyseli multa kiinnostuneena joulupukista, Claudian kuulutettua että kyseinen herra on kotoisin Suomesta. Melu oli ihan järjetön, vaikka meitä oli vaan alle kymmenen. Tapa keskustella ruokapöydässä on tämä: Ihmiset juttelee lähinnä vierustovereidensa kanssa joten käynnissä on samaan aikaan monta keskustelua. Ihmisten on pakko huutaa (koska kaikki muutkin huutaa) että kaveri kuulee mitä toinen sanoo. Jos sulta ja sun vierustoverilta hetkellisesti loppuu puheenaiheet, liitytte sulavasti joidenkin toisten mielenkiintoseen keskusteluun. Lopputuloksena kaikki on sekasin ketkä puhuu kellekin ja huutaa ja nauraa ristiin pöydän yli kymmeneen eri suuntaan. Mä lähinnä istun hölmistyneenä suu auki ja/tai nauran koomiselle tilanteelle jolloin ihmiset nauraa mulle. 

Eilen (perjentai) oli tullut se päivä jolloin pääsen vihdoin kouluun morottaan uusia tuttavuuksia ja oppimaan uutta ja ihmeellistä. 7.30 aamulla maman saattelemana pääsin koulun portilla jossa mut vastaanotti itse herra rehtori. Olin täynnä intoa valmiina uuteen seikkailuun (jes). Rehtori morotti poskisuudelmin (kuten tapana, alan pikkuhiljaa tottua :D)  mutta alko pyytelemään anteeksi sitä että ei muistanu soittaa aikasemmin. En nimittäin vieläkiin päässy kouluun! Rehtori ei ollu vielä sopinu muiden opettajien kanssa mille luokalle menisin. pah! Pettyneenä lähettin takasin kotiin, mä nukkumaan ja mama pilatestunnille. Ehkä maanantaina sitte...

Illalla lähettiin mehukesteille sukulaistytön 7v synttäreille. Odotin tavallisia kemuja synttärisankarin kotona, ehkä paimennettava lapsikatras ja muuta vastaavaa. Mutta ei. Saavuttiin johonkin Särkänniemen vekkulaa muistuttavaan taloon, jossa riehu ei-niin-paimennetavissa oleva lapsilauma! 6-vuotiaita tinttaliisoja oli n. 50, musiikki soi täysillä ja aikuiset rennoili syöden pitsaa ja jutellen. Mä ja Claudia sulauduttiin lapsijoukkoon ja temmellettiin ympäriinsä napostellen tarjoiluja joita oli muutamassa paikassa ympäri taloa. 

Yheksän aikaan kotiin päästyämme olin vaihtamassa jo rennoiluvaatteita, kunnes saan tiedon, että Claudian kanssa lähettäis illalla (lue: yöllä) vielä ulos. Jjjjahas, no käy mulle. 

Myöhemmin muutama Claudian kaveri tuli noutamaan meitä. Lähettiin tyttöporukalla hengailemaan, lähinnä pitään hauskaa, juomaan matee, juoruaan ja vaihtaan kuulumisia. Oli tosi kivaa, porukka puhu mun mieliks myös paljon englantia, joten olin messissä :D

Tänään, lauantaina hyvin vähäisten yöunien jälkeen lähdin Sigridin, norjalaisen vaihtarin kanssa espanjan tunnille 8.30. En voinu kuitenkaan valittaa mun vajaista yöunista, sillä Sigridin tilanne oli vielä pahempi. Sigrid oli tullu juhlien jälkeen kotiin 7.30, syöny, vaihtanu vaatteet, pessy hampaat ja lähteny meille. (lyhyellä matikalla unta 0h 0min.)  Täällä on kuitenkin ihan normaalia lopetella juhlia tohon aikaan. Sigridin host-sisko sano, että kesällä juhlat loppuu yleensä 10am. On kuulemma turvallisempaa lähtee juhlista aamulla, koska yöllä on pimeetä ja kaduilla liikkuu epämäärästä porukkaa. Kaikkeen on siis looginen selitys.
Espanjan tunti oli mukava, meitä on siellä neljä tyttöö ja kokoonnutaan Maiten, YFU vapaaehtosen kotiin joka lauantai. (tavallisesti tunnit on kuitenkin peruttu milloin mistäkin syystä :D) Oppimisen ohella syödään, juodaan matee ja jutellaan kaikkee muutakin yht. kolme tuntia putkeen. Tänään lähettiin myös kiertämään napurustoo, josta löydettiin iso vihannes/hedelmätori, ja kauppukatu. Löydettiin tosi halpoja vaatelikkeitä, ja käteen tarttukin pari paitaa yht. kuudella eurolla. Koettiin helpotus Sigridin kanssa, sillä aikasemmin ollaan shoppaitu tosi kalliilla alueella ja kauhisteltu hintoja. Ollaan pitäydytty lähinnä elokuvissa kynnissä, sillä se on tosi halpaa myös meidän asuinalueella, jotain 4e kerta. loppuun vielä kuvaa tästä päivästä

Sigrid+ekat matet, ei tykänny