Mitä me tehdään, kun ei haluta tehdä mitään?
Ensinnäkin uruguaylaisten on lähes mahdotonta järjestää tapaamisia. Kukaan ei ikinä tiedä mitä tapahtuu seuraavana päivänä. On ihan turha alkaa kyselemään, että ootko vapaa lähtemään jätskille huomenna. Porukka vaan ei tiedä. Munkin kavereiden kanssa kun kokoonutaan, niin siitä saa aina tietää aikasintaan tuntia ennen tapaamista. Kukaan ei ikinä myösään jaksa ite järjestää mitään. Kaikki olettaa, että joku muu lähettää kutsuviestin rannalle, kaupungille tai mihin tahansa.
Tän takia joskus on päiviä, kun koko kaveriporukka lehmii tylsistyneenä omissa kodeissaan koko päivän odotellen että jotain tapahtuu. Kymmenen aikaan illalla feisbuukissa alkaa ryhmäkeskustelu "mitä tehdään, minne mennään, koska mennään, kenen kotiin pääsee..." huoh..
En kuitenkaan dissaa tätä käytäntöö kun tähän oon jo tottunu. Näin tää toimii ihan hauskasti, ainoo vaikeus on se, että pitää olla aina valmiina (moro partio) jos kännykkä piippaa ja lähtö on nyt tai heti.
Tylsinä päivinä mennään hengaamaan ja tekemään ei-mitään "plaza"lle. Plaza tarkottaa pientä puistoo joita on pienissä kaupungeissa vaan yks keskustassa ja montevideosta n. yks asuinaluetta kohden.
Plazat on oikeesti niinkun irl facebook. Kaikki istuu porukoissaan ja juttelee tutuille. Mutta sitä stalkkauksen määrää! " -Mistä toi tuntee ton! - Noi seurustelee, mitä ihmettä! - Toi on vaihtanu koulua koska se hengaa noiden kanssa...." yms yms.. Lähes kaikki kuitenkin tietää toisensa ainakin kaverin kaverin kautta tai naamalta. Plazalla hengaus on jotain nin superuruguaylaista, juoden matee ja luistaen kaikista järkevistä ajanviettotavoista. 
Hei karvapää :) Aika pitkä letti sulla nykyään
VastaaPoista