aproveché bien los últimos días libres

Ei voi muutakun huokasta...

Muutamastakin syystä. 

Ensinnäkin siks, että läpsin itseäni poskille tasasin väliajoin pysyäkseni hereillä. Hitsi kun pitää aina nössöillä ja jättää kaikki vähänkin kannattavampi juttu hoitamatta ajallaan. Tässä päivitän blogiin viikonlopun tekemisiä puoli kahelta yöllä ja huomenna alkaa koulu kello seitsemän kolmekymmentä!!!

Toinen huokailunaihe on onnistuneesti suoritettu viikonloppu ja viimeset lomapäivät. Torstaina mun host-sisko sai kuningasidean lähtee hyödyntämään viimeset chillailupäivät rantaloimaillen, joten suunnattiin extempore itäiselle pisteelle eli Punta del esten asnnolle kolmen koplalla Caren, mä ja Clau.

Ehdin ikävöidä Punta del estee jo ihan älyttömän paljon. Oli niin outoo palata sinne ja koluta kaikki mestat, missä olin kesän alussa pyöriny ja luonu upeita muistoja lähes kahen kuukauden ajan.  Jotenkin oli tosi nostalginen ja haikee fiilis. Hassua, että kolmen kuukauden kesälöma meni niin hujauksessa. Tuntuu että en ehtiny tekeen mitään, mutta kuvia selaillessani ja oikeesti miettiessäni koko loma oli ihan huippu, ja joka ikinen päivä niin täysillä eletty. Tuun muistaan tän kesän ellei parhaana niin varmasti ikimuistoisimpana kesänä ikinä. Oon ollu niin onnekas!!!

Näinäkin päivinä Punta oli jotain sanoinkuvailemattoman kaunista. Lomakauden loppupuolella kymmenen kertaa rauhallisempi.

Tässä mun retkiseura ikuistettuna..matkalla jätskille

Carenin ja Claudian jäädessä Puntaan vielä toiseks päiväks, mä suuntasin 40 min bussimatkan päähän Bella Vistaan, Paolan ja Sigridin yhteissynttäreille.

olin vähän punkku, koska aliarvioin loppukesän auringon voimakkuuden. Painelin Puntassa koko päivän 15 kertoimilla ja yleensä käytän kolmeekymppiä. Hienosti ajateltu Sandra. Tässä kohtaa taputtaisin itseäni selkään kannustavasti, muttakun se on palanu nii sattuu.     mä ja elli..suomiedustus

Onnistuneiden bailailujen ja läskiintymisen jälkeen Ellin kanssa palailtiin kaksin illalla Montevideoon. Jee

terveisiä kaikille tasapuolisesti