torstai 24. toukokuuta 2012

yo paré

Aika matelee ja juoksee enkä osaa käyttää sitä.
Ilmat kylmenee ja ihmisten on odoteltava kesälomaa vielä vuosi.
 Kaikilla on kiire paitsi mulla.
Pitää varmaan alkaa käydä yksin elokuvissa ja leipoo pikkuleipiä. 
Oon tullu tänne asti oppimaan elämään, mutten tiedä miten opetella.


Joka päivä oon ajatellu Suomee, laskenu päiviä paluuseen. 
Paluu ei oo kaunista tai hirveää.
Se vaan on.

Opittavaa on vielä liikaa ja jäljellä on tasan seisemän viikkoo.
Aika loppuu ja olis helppo vaan luovuttaa, jäädä odottamaan.
Joka päivä tsemppaan itseni jatkamaan.


Suomessa ei tarvii sitten enään etsiä ja kysellä.
Kaikki vaan on.


6 kommenttia:

  1. sä opit varmasti paljon vain olemalla

    VastaaPoista
  2. Kuva susta sopii hyvin tekstiin:)

    VastaaPoista
  3. voi pieni oot niin söpö. ikävä :(

    VastaaPoista
  4. voi sura mikä teksti! tuli itku silmään, ikävä. ja toi oli kaunista luettavaa. mulla on ihan samanlaisii mietteitä, oleminen on ainoo oikee asia mitä täällä on. se on ainoo juttu mitä me voidaan tehä, koska jos me ei olla nii ei meistä sillon mihkään muuhunkaa oo
    oot rakas
    -verho

    VastaaPoista