yo paré

Aika matelee ja juoksee enkä osaa käyttää sitä.

Ilmat kylmenee ja ihmisten on odoteltava kesälomaa vielä vuosi.

 Kaikilla on kiire paitsi mulla.

Pitää varmaan alkaa käydä yksin elokuvissa ja leipoo pikkuleipiä. 

Oon tullu tänne asti oppimaan elämään, mutten tiedä miten opetella.

Joka päivä oon ajatellu Suomee, laskenu päiviä paluuseen. 

Paluu ei oo kaunista tai hirveää.

Se vaan on.

Opittavaa on vielä liikaa ja jäljellä on tasan seisemän viikkoo.

Aika loppuu ja olis helppo vaan luovuttaa, jäädä odottamaan.

Joka päivä tsemppaan itseni jatkamaan.

Suomessa ei tarvii sitten enään etsiä ja kysellä.

Kaikki vaan on.

amo panchos

Uruguayssa syödään paljon hodareita

grupo internacional

Argentina!
Colonia!
Viimonen yfu-tapaaminen!

Retki alko Yfu:n kakspäiväsellä orientaatioleirillä Montevideossa. Keskusteltiin kuluneesta vaihtovuodesta, kotiinpaluushokista, ikävästä ja muista aiheettoman aiheellisista jutuista. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin mua semisti ärsyttää tollanen kun pitää pohtimalla alkaa pohtimaan jotain tekosyvällisyyksiä ja jaella kovaan ääneen kliseisiä "olen tullut ulos kuorestani" -mietteitä. Nojaa, eikai noista mietintäringeistä mitän haittaakaan ollu, eikä niitä montaa tuntia siihen kakspäiväseen mahtunukkaan. Sen sijaan käytettiin yhteinen aika hyväksemme muuten chillailemalla ja juoruamalla, sohlailemalla ja pelleilemällä.
 kesällä tehtiin myös espanjankokeet joiden tulokset on kansainvälisesti virallisia ja ne pätee vaikka työhakemuksissa. Sain kokeesta ihan hyvän tuloksen 78%/100%. Meitä vaihtareita kuitenkin harmitti, että yfu pisti meidät tekeen kokeen viiden kuukauden Uruguayssa oleskelun jälkeen eikä yhtään myöhemmin. Monet vaihtarit, jotka osaa nyt jo täydellisesti espanjaa läpäs kokeen huonoin tuloksin, kun kokeentekovaiheessa kieli ei ollu vielä ollenkaan hallussa. Pöh
Phiider+todistus+tekohymy
 
Nuudelisalaatti eurooppalaisittain

Tää on ehkä mun lempikuva hetkeen. kenen jalat mitkä jalat ketä kuka häh?   Näin me sit lentokoneessa
ps. voitin yfu-gaalassa vuoden bilettäjä -palkinnon. Maistuu munsikalle :3
Maanantai-aamuna aikanen herätys, kahvittelut ja matkaan. Vietettiin päivä Colonia -nimisessä pienessä Uruguayn kaupungissa, jonne jo aikasemmin tehtiin omatoimisesti vaihtariporukalla pieni retki. Paikka on tosi kaunis ja rauhallinen pakkonähdä -mesta, mutta helposti päivässä kierretty.




Niin kaunis paikka, ja nää edelliset kolme julkasukelposta kuvaa napsasin (tai joku muu napsas). Otin kyllä niin lomaa tosta valokuvailusta. Kamera olikin yleensä jollain muulla kun mulla kaulassa roikkumassa ja mua ei edes Argentiinassa jaksanu kiinnostaa kuvien räpsiminen. Mun kovalevyn Argentiina -albumi koostuu lähinnä naamanvenytyspelleilykuvista. Ehkä ens kerralla sitte...

paatissa matkalla lätäkön toiselle puolelle Argentiinaan


Joka ilta mentiin johki hienoon ravintolaan syömään, ja yleensä köyhät vaihtarit söivät vain pastaa...Kovasta yrityksestä huolimatta ei päästy meidän jättiporukalla yhteenkään viralliseen discoon sisään. Ei haitannu, koska meidän hostellissa oli kellarissa baari, johon hostellinväki perusti yksityisen bailen :D meidän lisäks sinne tuli hostellin muutakin väkee.
uroolliset vaihtarit ja pahamaineiset vapaaehtoset (voluntariot)

Tää oli joku niistä aikasista aamuista..

oli niitä aktiivisempiakin

Ei muuten saa yhtäkään kuvaa napattua ilman että suomalaiset tunkee kuvaan. mrouwwww  
mun ainoo ostos koko matkalla oli neljän euron katupulsupipo. unohdin nimittäin kortin kotiin, ja jouduin pärjäämään niillä rahoilla mitkä taskunpohjaltani löysin. ruuatkin piti vielä ite maksaa -_-  



oikein hävettää julkasta näin rumia kuvia. en vaan jaksanu.. mutta julkasen nyt kuitenkin, että tiedätte mistä puhun. nimittäin ihan äly-upee hautausmaa. Kaikki haudat oli taloja, ja joissain haudoissa ikkunoista sisään katsottaessa näky vaan ruumisarkut pölyttyneinä ihan maan pinnalla. Hautausmaa näytti ihan kuolleelta kaupungilta.



sit takas kaupunkiin

Täs mä puus

Normaalisti varmaan 20 minuutin taksimatka kesti meiltä tunnin jäätävässä ruuhkassa. Lopulta jouduttiin nouseen matkalaukkujen kanssa paria korttelia ennen satamaa taksista pois. Jostiin pienellä raivolla Mä, Elli, Pietu ja Beni uhmaten liikennesääntöjä ja pysäytellen autoja. Vuoden urheilu/hermoromahdushikoilupalkinnon vastaanottamisen jälkeen selviydyttiin viimesten joukossa laivaan.   Ja tuosta
tarjoilen vielä Elliä. 

Oli kyllä ihan älyvajaa postaus meidän huikeesta Argentinan matkasta. Oli ihan järjettömän hauskaa, vaikka lopussa jätettiin jo hyvästejä ihmisille, joita ei varmaan tulla enää koskaan näkemään. Monet Malibun ja Mallorcan yhteismatkat on jo suunniteltu, mutta saa nähdä jos jotain ehkä ikinä milloinkaan järjestyy.
Kiitos ja näkemiin

falta inspiración

Säälittävää, kuinka pitää lähtee Uruguayhin asti kaveeraamaan saksalaisten ja norjalaisten kanssa. Eivaan. Kyllähän mun kaverit koostuu lähinnä uruguaylaisista, mutta se nyt vaan sattuu olemaan tosiasia, että muiden vaihto-oppilaiden kanssa tulee solmittua älytärkeitä keverisuhteita helposti ja huolella, tahdolla ja vaikka tahtomattakin. Alkuepisodista maailman toisella puolen en olis varmaan selvinnykkään ilman toisia vaihtareita ja vertaistukee.

En oo vielä ymmärtäny tätä "vaihtarikoodin" perimmäistä juurta, mutta on tullu huomattua, että kuka tahansa yfun- tai toisen järjestön vaihto-oppilas on heti parasta kaveria kymmenen minuutin tapaamisen jälkeen. Vaihtareille voi vuodattaa Urugyan aiheuttamaa kettuuntumista ja muutenvaan on helppo kysyä neuvoja ja jakaa kokemuksia. Näiden lisäks yks mun lemppari vaihtariluontaiseduista  on helppo majotus ympäri Uruguayta, puolin ja toisin majottajana ja majotettavana. Joka kaupungista löytyy joku, joka haluaa enemmän kun mielellään ottaa viikonlopun ajaks hellään huomaansa jonkun samanhenkisen tyypin, jolle voi esitellä omaa vaihtarimiljöötään. Samalla tavalla meilläkin käy täällä Montevideossa tutkimusmatkailijoita hyvinkin usein, kaikki nimittäin haluaa jossain vaiheessa vaihtarivuottaan käydä tutustumassa pääkaupungin menoon ja vilskeeseen.

Pari vikonloppua taaksepäin kohdalle osu reissu Riveraan, kun kutsu kävi mulle ja Sigridille saksalaiselta Hannahilta. Sama mesta, missä kävin mun host-isän maatilalla reilu kuukausi sitten. Tälläkertaa suuntana oli kuitenkin Riveran kaupunki kaukana keskustasta sijaitsevan maatilan sijaan.


Rakastuin Riveraan vielä sitäkin enemmän, mitä aikasemmin olin ehtiny jo näkeen. Luulin (ja luulen vieläkin verratessani Suomeen) että Montevideossa ihmiset on ystävällisiä, superhymyileväisiä ja avoimia. Tutustuttuani Riveralaiseen maalaiskulttuuriin ja siihen rennotteluun pääkaupunki vaikuttaa kireeltä stressipesäkkeeltä. Saatiin ihan tuntemattomistakin tyypeistä heti hyviä kavereita ja vastaanotto oli joka puolella enemmän kun lämmin. Joka päivälle riitti tekemistä aamusta ilt...aamuun, kun hengailtiin eri tyyppien kanssa ja tutustuttiin hannahin ja morizin kavereihin.

valmistautuminen ekan illan rientoihin


norjalaisia lastenlauluja
 seuraavan päivän lounas syötiin heti kaupungilla, eikä tuhlattu minuuttiakaan liikaa aikaa lahnaillessa tekemättä mitään. (nii varmaa) Vuorossa oli kauan odotettu kampaajakäynti!!! 8 kuukauden leikkaamattomat sliippasuikerot oli elämänsä päässä
paria tuntia ennen:
 
Ja jälkeen


Taisin kyllä tykätä enemmän tosta aikasemmasta fledasta, mutta eipähän haittaa. Hiukset kasvaa ja olipahan kampaajalla ainakin ihan äly hauskaa. Sigrid laitto kans raitoja hiuksiin ja Hannah oli muuten vaan tukemassa. Kampaajat ja me kaveerattiin, jutusteltiin ja mutusteltiin niin, että ne kutsu meidät syömään keksejä ja jonkun Uruguaylaisen bändin keikalle seuraavalle viikolle, mutta mä ja Sigrid suunnattiin jo parin päivän päästä pois kaupungista :(


bussiasemalla
 Ihan ihme toimintaa. mulla ei yhtenä iltana ollu kolikoita tarpeeks, niin että voisin maksaa bussin. En ollu uskoo korviani kun hannah sano että ei se haittaa. anna kuskille muutama kolikko, nii ei se sulle mitään sano. Nousin bussiin himo kuumotuksen kera ja hiki valuen, annoin kuskille n. 1/4 osan siitä mitä piti maksaa, ja kävelin vaan pokkana bussin perälle. Kuski ei sanonu mitään muta kun toivotti hyvää matkaa. Myöhemmin mun vieressä istuva nainen joka oli kuullu panikointini bussipysäkillä selitti mulle, että ei kuski kuitenkaan jaksa/osaa laskee kolikoita. jahas.

 Aamupuuro  Riverassa juodaan matee niin paljon että mulla neljän päivän aikana aivot muuttu vihreiks . Sigrid ei juo matee, kun ei tykkää. kummaa. 

Ilmeet taltioitu, kun yöllä autosta loppu bensa, jäätiin keskelle autiota katua. Jakso naurattaa, vaikka takki hukku ja viiden minuutin päästä sähköt katkes hetkellisesti koko Riverasta! Pelastajana toimi 15-v pikkusisko joka ajo autolla tuomaan lisää bensaa. Auton mittari näytti +5.

Seuraavana iltana puistossa hengaillessamme käyntiin lävähti katusirkus ja paikalle kokoontu paljon pikkulapsia. En oo ikinä nauranu millekkään esitykselle niin paljon! Jotain infernaalisen hauskaa!



maistuu viimoselle illalle


 Joka aamuyöstä kun palattiin kotiin niin suoritettiin illan juoruilut ja tapahtumien kertauksen, keksinsyönnin, kaakaon ja kuvan tapauksessa venyttelyn  puolituntinen ennen nukkumaan menoa. Yhtäkkiä oltiinkin jo matkalla kotiin, hyvillä mielillä, vaikka ei luultavasti ikinä ullu Riverassa enään käymmään. Onneks tuli sentään kerran nähtyä!!!  Matkanvarrella näky myöss tollasia tasahuippusia vuoria joka puolella.  Viljelen tähän vielä viimeviikonlopun menokuvat, että tulee edes jossain julkastua kun on kerran otettukin!  Kolussa luokkien sekotuksen ansiosta oon vaihdellu kaveriporukasta toiseen kummallisesti. Tilanne on sinäänsä ongelmallinen että en haluu että mun vanhimmat ja parhaimmat kaverit luulee että olisin "hylänny" ne, ja vaihtanu kokonaan possee. Onneks oon kuitenkin jutellu asiasta sivistyneesti ja ne itekkin sanoo että helmempi jos yritän hyödyntää kaiken mahdollisen mitä saan vielä irti tästä lopusta kahdesta kuukaudesta ja tutustun paljon uusiin/puolituttuihin tyyppeihin. Ennen klubille tungettuamme mentiin tollaseen ihme hilavitkuttimeen. ihmettelen vieläkin miten se oli siihen aikaan (n. klo 3am) auki...   Luottoposseen voi aina luottaa ja samalta klubiltahan mokomat lopulta löysin

Noniin ja nyt tulee sitten julkista noottia itselleni. Mutta ensiks haluan kiittää ja sanoo että, aivan älyihanata kun porukka jaksaa käydä täällä tätä blogia seurailemassa, ja lukijamäärät vaan kasvaa. Itseasiassa kasvaa samassa suhteessa kun miten mun postaustahti hidastuu :D
Juttu on niin että mulla on vähän inspis lopussa (niinkun otsikko kertoo) ja musta tuntuu että jauhan täällä samaa vanhaa juttua postauksesta toiseen. Siitä kiitoksena että väänsin tätä postausta kolme tuntia ilman vessataukoja, voisitte pistää mulle jotain vinkkejä mitä haluaisitte että kertoisin täällä, jotain juttuja joita on jääny epäselväks, kysymyksiä, postausvinkkejä ihan mitä vaan. Toivoisin myös että laittaisitte enemmän tai vähemmän rakentavasti kritiikkiä, mikä ärsyttää ja mitä jaaritteluja pitäis vähentää. (sais myös laittaa plussia, niin että tulee hyvä miäli :3 )  jee. ihan mitä vaan!! Vaikkein saiskaan himoideoita, niin olis kiva saada tietää vaik jotain teistä, kuka tätä lukee, koska mulla ei oo mitään tietoo. Näin saisin vähän lisämotivaatioo tähän hommaan! Kiitos jo etukäteen, nimitäin jos nyt ajattelet että "naapurin Liisa kuitenkin laittaa kommenttia, en minä nyt viitsi" niin....tästä, ja tuosta

Vastauksianne odotellen
Sura