Hei nyt ihan oikeesti!!!! Kuolen nauruun. onko tilanne jo näin huono?
Tsekkailen aina tasasin väliajoin kaikkia mun blogin liikenteenlähteitä ja naureskelen itsekseni kun lueskelen millä google-hakusanoilla mun blogia on etsimisen kautta löydetty.
Kuka tunnustaa löytäneensä blogini hakusanoin:
Sandra lihonut
???
ei haittaa, näillä mennään. Päivän piristys.
ps. tunnustajalle annan tunnustusta
torstai 29. maaliskuuta 2012
no queda mucho mas
Tää kuva kertoo monella tapaa että talvi tulee ja syksyttää. Ilmeestä haistaa mun fiilikset kun ei voi mennä ulos ja on kylmä. Tekemisen puutteen aistii, kun oon alentunu sille tasolle että kulutan kallista aikaani ottamalla web-kameralla ittestäni kuvia. Sataa...Ensviikko on koulusta lomaa, ja lähetään mun host-isän maatilalle kauas pohjoseen Claudian kanssa kuus tuntia bussilla matkaten. Toisin päin kun Suomessa, lähetään pohjosempaan karkuun sitä kylmyyttä, kun se sattuukin olemaan suunta sinne päiväntasaajalle päin. En oikein itekkään sisäistä sitä haha.
Viimeviikkoina on sattunu ja tapahtunu taas kaikenlaista, ja oon hyvin hyödyntäny vapaa-aikaani. Nyt on jo sellanen fiilis että pitää aktiivisesti säheltää jotain, kun aika alkaa valumaan käsistä ja paluu Suomeen häämöttää jo 14 viikon päässä!!! hui!
Juup jeepon tullu käytyä vaikka missä. Leffassa pariin kertaan, kahvittelemassa, kavereilla, puistoissa, syömässä milloin missäkin... mäkistä Uruguayn kalliimpaan ravintolaan. Oli muuten helmi mesta. Ravintola oli vanhan kaupungin rajalla korkeen hotellin katolla ja sieltä näki koko Montevideon.
Viime viikolla meillä oli musiikintunnilla esityksiä, ja meidän luokka määräs mut kameravastuulliseks että saatais taltioitua nää nolouden huipentumat. (haluan mainostaa, että mun ryhmä laulo Justin Bieberin mistletoe) Otettiin meidän luokasta myös kokokuva josta puuttuu kuitenkin muutama miesvahvistus.
oikeessa alakulmassa Fabri sopivasti havainnollistaa kuinka koko ajan joku on matekuppi kädessä ja termospullo kainalossa oppitunneilla. Kesken tuntien kuuluukin aina huutelua "Para quien sirvo mate" (="kelle tarjoon matea?)
Mä en vastaa mistää kuvista tältä päivältä, koska en voinu sille mitään, että mun kummallinen kamera varastettiin koko päiväks, ja porukka oli ottanu "mitäsattuu"- kuvia joille sain sitten illalla ne huomatessani naureskella.
viime postauksessa taisinkin sopivasti puhua siitä kuinka opettajat ja oppilaat ei ainakaan välttele toistensa seuraa. nyt pitää rientää koska meidän koululla on joku iltakokoontuminen.
paitsi että jätän tämän vain tähän
Se on makea ja sokeroitu, normi kakkutaikinasta tehty torttu, joka sisältää pekonia, kinkkua, kanaa, salaattia, tomaattia, riisiä ja kananmunaa, ja se on kuorrutettu majoneesilla.moro Uruguay.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
chillin' en el liceo
Viikko on vierähtäny koulujen alkamisesta ja nyt alkaa jo vähän tökkiin noi aikaset herätykset. Tai oikeestaan alko tökkiin jo silloin ensimmäisenä maanantaiaamuna. Nyt viikonlopun oon saanu tietty ladata pattereita ja nukkua, mutta ärsyttää kun mun sisäinen koululainen kutkuttelee enkä pysy hereillä enää ilta-11 jälkeen. Vastaavasti vaapaana aamunakin tulee herättyä kymmenen aikaan kun ei enää väsytä. hmph.. kai tähän täytyy vaan totutella.
Koulu alkaa 7:30. Tarkotuksena olis lähtee 20 minuuttia aikasemmin käveleen koululle päin, mutta yleensä ajaudun juoksemaan kiireellä leipä kädessä kouluun kymmenessä minuutissa. Kuolettavan aamucooperin jälkeen saavun koululle kellojen soidessa ja tunnen itseni ei-niin-voittajaks kun opettaja saapuu lopulta 10 minuuttia myöhässä.
Tunnit on 45 minuuttisia ja koostuu lähinnä opettajan selityksestä, yleisestä keskustelusta oppilaiden ja/tai opettan kanssa ja tehtävien tekemisestä ryhmissä. Lähes joka päivä muutaman kerran joku toinen opettaja tulee moikkaamaan luokkaa kesken toisen opettajan tunnin ihan vaan kyseleen kuulumisia tai vastaavaa. Mulle outoo on vieläkin se, että opettajat usein sanelee luokan edessätekstin, jonka oppilaat sitten kopioi vihkoihinsa. Oppikirjat on vapaaehtosia ostettavia, eikä niitä kyllä käytetäkkään paljoo. Sen sijaan lähes joka tunnin jälkeen opettaja antaa tehtäväks käydä ottamassa muutama kopiosivu käsitellystä aiheesta.
Koulun kanslia on lähinnä tarkotettu näiden kopioiden ottamiseen ja yks kopiosivu maksaa euroissa n. 0,08 senttiä. Kansliassa on aina kaaos, kun välitunnin alkaessa koko koulu ryntää sinne ja työntekijöitä siellä on vaan kaks. Kaikki tungeksii ja heittelee pesoja ja kopiosivuja ympäriinsä (ok..vähän liioteltuna) mutta kaaos se on joka tapauksessa. Meidän kanslian työntekijät on kuitenkin maailman ihanimpia. Aina kyselee kuulumisia, heittää läppää meidän kanssa ja muistaa oikeesti kaikkien 500 oppilaan nimet. Koko kanslian seinät onkin täynnä kiitoskortteja enemmältäkin kun kymmeneltä vuodelta kaikilta valmistuneilta oppilailta, koska kanslialaiset on niin pidettyjä.
Opettaja-oppilas-suhde täällä on muutenki vähän erilainen Suomeen verrattuna. Oppilaat ja opettajat halailee ja vaihtaa kuulumisia päivittäin ja muutenkin on paljon välittömämpiä keskenään kun Suomessa. Opettajien kanssa myös otetaan valokuvia ja feisbookataan. Tähän en oo ite vielä oikein uskaltautunu haha!
Oppilaat ei kierrä luokasta toiseen niinkun Suomessa, vaan omiin luokkiin palataan aina välitunnin jälkeen opettajan vaihtuessa aineen mukana.
Nyt koulun alottaessani siirryin lukion viidennelle luokalle ja ilmasutaitolinjalle. Mun opiskeluun kuuluu siis fysiikan, matikan ja äidinkielen lisäks teatteria, musiikkia, piirrustusta ja taiteen historiaa. 15- tai 16-vuotiaana on valittava suunta opiskelullensa, mikä on musta aika hmm..järkyttävää. Pitää valita linja jota alkaa opiskeleen, ja sen jälkeen ei oo enään kääntymistä takasin. Aika hurjaa mun mielestä, koska lähes kellään mun tuntemalla kaverilla ei oikeesti oo mitään tietoo mihin ammattiin haluis valmistua, mutta jotain on vaan pakko valita. vaihtoehtoina on humanistinen-, ilmasutaito-, tieteellinen-, matemaattinen- ja biologinen linja. Porukka just stressa ihan älyttömästi että tulikohan valittua oikein, tai mitä jos mieli vielä muuttuu... harmillista. Onneks mun valinnalla ei oo oikeestaan mitään väliä, ja valitsin artisticon vaan fiilispohjalta. Oon ollu ihan äly tyytyväinen mun valintaan. mun luokka on paljon kivempi kun viimevuonna; aika hurja ja muutenkin aineet on enemmän vapaita ja tulee tutustuttua ihmisiin helposti.
Mun ei oo oikeestaan tarvinnu opiskella koulussa, sillä mulle ei anneta arvosanoja, eikä opettajiakaan mun opiskelu edes tunnu kiinnostava haha. joskus oon tehny muutaman kokeen, mutta en oo joko saanu sitä palautuksessa takasin tai oon saanu muutenvaan naurettavia arvosanoja. Espanjaks opiskelu ei tosiaan oo vaan niin helppoo mitä ajattelis, vaikka voisin sanoo uuden kielen jo semisti haltsaavani.
Kolupuvut meidän koulussa on, mutta meidän ikäset ei niiitä enään käytä. Sanotaan että meidän tummansininen San Juan Bautista (0mun koulun nimi) -kokoasu olis pakollinen, mutta porukka protestoy ja luistaa tästä säännöstä pukeutumalla muutenvaan tummiin vaatteisiin. Tää annetaan oppilaille anteeks, mutta pukeutumiseen liittyviä tarkkoja sääntöjäkin on, joista ei poiketa.
- Pitkiä housuja on pakko käyttää, nilkat ei saa näkyä
- Ei hihattomia paitoja tai liian kireitä t-paitoja
- Ei avonaisia kenkiä, vaan tennarit
- Ei legginsejä
Muuten ihan ok, mutta myös huomenna painelen kouluun pitkissä farkuissa ja tummassa t-paidassa, kn sääennuste ilmottaa pilvettömän taivaan ja +36 astetta. Koulussa ei oo myöskään ilmastointia. Kesällä luokkahuoneessa on sama tukala kostee kuumuus kun ulkona ja vastaavasti talvella luokkahuoneessa ei paljoo lämmitellä.
jes. nyt väsyttää.. sori oon kertonu näitä samoja juttuja jo aikasemmin blogissa, mutta aattelin tehä vielä jotain koulupostailua kuolujen alun kunniaks. On tässä muutakin ehtiny tapahtua, kuten Sigrid otti tatuoinnin haha, ja tänään juhlittiin Danten 20tä päivää asado- grillailun merkeissä. Maistoin suoraansanottuna pahinta juttua ikinä...jännitys tiivistyy....heh....kohta paljastan mitä se oli....kiusaan vielä vähän...krhm...makeeta makkaraa! ihan oikeesti.. nyt rajaa tähän. se oli mustaa ja makeaa ja makkaraa ja huhhuh... kyllä nyt on hyvä mieli. Ei enään koskaan. kiitos oon taas yhtä makuelämystä viisaampi. kiitos Uruguay, mäki sua <3
latailin tähän väliin kuvia ja ei voi muuta sanoo ku että LAPUTAMADRE mikä ihme nyt on!!! en saa ladattua enempää kuvia tänne kun blogin tallennustila on loppu tai vastaavaa. nyt meni elämänhalu. onko kellään vinkkejä mitä tehdä??? mun blogi ilman kuvia ei vaan käy päinsä
morjes
Koulu alkaa 7:30. Tarkotuksena olis lähtee 20 minuuttia aikasemmin käveleen koululle päin, mutta yleensä ajaudun juoksemaan kiireellä leipä kädessä kouluun kymmenessä minuutissa. Kuolettavan aamucooperin jälkeen saavun koululle kellojen soidessa ja tunnen itseni ei-niin-voittajaks kun opettaja saapuu lopulta 10 minuuttia myöhässä.
Tunnit on 45 minuuttisia ja koostuu lähinnä opettajan selityksestä, yleisestä keskustelusta oppilaiden ja/tai opettan kanssa ja tehtävien tekemisestä ryhmissä. Lähes joka päivä muutaman kerran joku toinen opettaja tulee moikkaamaan luokkaa kesken toisen opettajan tunnin ihan vaan kyseleen kuulumisia tai vastaavaa. Mulle outoo on vieläkin se, että opettajat usein sanelee luokan edessätekstin, jonka oppilaat sitten kopioi vihkoihinsa. Oppikirjat on vapaaehtosia ostettavia, eikä niitä kyllä käytetäkkään paljoo. Sen sijaan lähes joka tunnin jälkeen opettaja antaa tehtäväks käydä ottamassa muutama kopiosivu käsitellystä aiheesta.
Koulun kanslia on lähinnä tarkotettu näiden kopioiden ottamiseen ja yks kopiosivu maksaa euroissa n. 0,08 senttiä. Kansliassa on aina kaaos, kun välitunnin alkaessa koko koulu ryntää sinne ja työntekijöitä siellä on vaan kaks. Kaikki tungeksii ja heittelee pesoja ja kopiosivuja ympäriinsä (ok..vähän liioteltuna) mutta kaaos se on joka tapauksessa. Meidän kanslian työntekijät on kuitenkin maailman ihanimpia. Aina kyselee kuulumisia, heittää läppää meidän kanssa ja muistaa oikeesti kaikkien 500 oppilaan nimet. Koko kanslian seinät onkin täynnä kiitoskortteja enemmältäkin kun kymmeneltä vuodelta kaikilta valmistuneilta oppilailta, koska kanslialaiset on niin pidettyjä.
Opettaja-oppilas-suhde täällä on muutenki vähän erilainen Suomeen verrattuna. Oppilaat ja opettajat halailee ja vaihtaa kuulumisia päivittäin ja muutenkin on paljon välittömämpiä keskenään kun Suomessa. Opettajien kanssa myös otetaan valokuvia ja feisbookataan. Tähän en oo ite vielä oikein uskaltautunu haha!
Oppilaat ei kierrä luokasta toiseen niinkun Suomessa, vaan omiin luokkiin palataan aina välitunnin jälkeen opettajan vaihtuessa aineen mukana.
Nyt koulun alottaessani siirryin lukion viidennelle luokalle ja ilmasutaitolinjalle. Mun opiskeluun kuuluu siis fysiikan, matikan ja äidinkielen lisäks teatteria, musiikkia, piirrustusta ja taiteen historiaa. 15- tai 16-vuotiaana on valittava suunta opiskelullensa, mikä on musta aika hmm..järkyttävää. Pitää valita linja jota alkaa opiskeleen, ja sen jälkeen ei oo enään kääntymistä takasin. Aika hurjaa mun mielestä, koska lähes kellään mun tuntemalla kaverilla ei oikeesti oo mitään tietoo mihin ammattiin haluis valmistua, mutta jotain on vaan pakko valita. vaihtoehtoina on humanistinen-, ilmasutaito-, tieteellinen-, matemaattinen- ja biologinen linja. Porukka just stressa ihan älyttömästi että tulikohan valittua oikein, tai mitä jos mieli vielä muuttuu... harmillista. Onneks mun valinnalla ei oo oikeestaan mitään väliä, ja valitsin artisticon vaan fiilispohjalta. Oon ollu ihan äly tyytyväinen mun valintaan. mun luokka on paljon kivempi kun viimevuonna; aika hurja ja muutenkin aineet on enemmän vapaita ja tulee tutustuttua ihmisiin helposti.
Mun ei oo oikeestaan tarvinnu opiskella koulussa, sillä mulle ei anneta arvosanoja, eikä opettajiakaan mun opiskelu edes tunnu kiinnostava haha. joskus oon tehny muutaman kokeen, mutta en oo joko saanu sitä palautuksessa takasin tai oon saanu muutenvaan naurettavia arvosanoja. Espanjaks opiskelu ei tosiaan oo vaan niin helppoo mitä ajattelis, vaikka voisin sanoo uuden kielen jo semisti haltsaavani.
Kolupuvut meidän koulussa on, mutta meidän ikäset ei niiitä enään käytä. Sanotaan että meidän tummansininen San Juan Bautista (0mun koulun nimi) -kokoasu olis pakollinen, mutta porukka protestoy ja luistaa tästä säännöstä pukeutumalla muutenvaan tummiin vaatteisiin. Tää annetaan oppilaille anteeks, mutta pukeutumiseen liittyviä tarkkoja sääntöjäkin on, joista ei poiketa.
- Pitkiä housuja on pakko käyttää, nilkat ei saa näkyä
- Ei hihattomia paitoja tai liian kireitä t-paitoja
- Ei avonaisia kenkiä, vaan tennarit
- Ei legginsejä
Muuten ihan ok, mutta myös huomenna painelen kouluun pitkissä farkuissa ja tummassa t-paidassa, kn sääennuste ilmottaa pilvettömän taivaan ja +36 astetta. Koulussa ei oo myöskään ilmastointia. Kesällä luokkahuoneessa on sama tukala kostee kuumuus kun ulkona ja vastaavasti talvella luokkahuoneessa ei paljoo lämmitellä.
jes. nyt väsyttää.. sori oon kertonu näitä samoja juttuja jo aikasemmin blogissa, mutta aattelin tehä vielä jotain koulupostailua kuolujen alun kunniaks. On tässä muutakin ehtiny tapahtua, kuten Sigrid otti tatuoinnin haha, ja tänään juhlittiin Danten 20tä päivää asado- grillailun merkeissä. Maistoin suoraansanottuna pahinta juttua ikinä...jännitys tiivistyy....heh....kohta paljastan mitä se oli....kiusaan vielä vähän...krhm...makeeta makkaraa! ihan oikeesti.. nyt rajaa tähän. se oli mustaa ja makeaa ja makkaraa ja huhhuh... kyllä nyt on hyvä mieli. Ei enään koskaan. kiitos oon taas yhtä makuelämystä viisaampi. kiitos Uruguay, mäki sua <3
latailin tähän väliin kuvia ja ei voi muuta sanoo ku että LAPUTAMADRE mikä ihme nyt on!!! en saa ladattua enempää kuvia tänne kun blogin tallennustila on loppu tai vastaavaa. nyt meni elämänhalu. onko kellään vinkkejä mitä tehdä??? mun blogi ilman kuvia ei vaan käy päinsä
morjes
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
aproveché bien los últimos días libres
Ei voi muutakun huokasta...
Muutamastakin syystä.
Ensinnäkin siks, että läpsin itseäni poskille tasasin väliajoin pysyäkseni hereillä. Hitsi kun pitää aina nössöillä ja jättää kaikki vähänkin kannattavampi juttu hoitamatta ajallaan. Tässä päivitän blogiin viikonlopun tekemisiä puoli kahelta yöllä ja huomenna alkaa koulu kello seitsemän kolmekymmentä!!!
Toinen huokailunaihe on onnistuneesti suoritettu viikonloppu ja viimeset lomapäivät. Torstaina mun host-sisko sai kuningasidean lähtee hyödyntämään viimeset chillailupäivät rantaloimaillen, joten suunnattiin extempore itäiselle pisteelle eli Punta del esten asnnolle kolmen koplalla Caren, mä ja Clau.
Ehdin ikävöidä Punta del estee jo ihan älyttömän paljon. Oli niin outoo palata sinne ja koluta kaikki mestat, missä olin kesän alussa pyöriny ja luonu upeita muistoja lähes kahen kuukauden ajan. Jotenkin oli tosi nostalginen ja haikee fiilis. Hassua, että kolmen kuukauden kesälöma meni niin hujauksessa. Tuntuu että en ehtiny tekeen mitään, mutta kuvia selaillessani ja oikeesti miettiessäni koko loma oli ihan huippu, ja joka ikinen päivä niin täysillä eletty. Tuun muistaan tän kesän ellei parhaana niin varmasti ikimuistoisimpana kesänä ikinä. Oon ollu niin onnekas!!!
Näinäkin päivinä Punta oli jotain sanoinkuvailemattoman kaunista. Lomakauden loppupuolella kymmenen kertaa rauhallisempi.
Tässä mun retkiseura ikuistettuna..matkalla jätskille
Carenin ja Claudian jäädessä Puntaan vielä toiseks päiväks, mä suuntasin 40 min bussimatkan päähän Bella Vistaan, Paolan ja Sigridin yhteissynttäreille.
olin vähän punkku, koska aliarvioin loppukesän auringon voimakkuuden. Painelin Puntassa koko päivän 15 kertoimilla ja yleensä käytän kolmeekymppiä. Hienosti ajateltu Sandra. Tässä kohtaa taputtaisin itseäni selkään kannustavasti, muttakun se on palanu nii sattuu. mä ja elli..suomiedustus
Onnistuneiden bailailujen ja läskiintymisen jälkeen Ellin kanssa palailtiin kaksin illalla Montevideoon. Jee
terveisiä kaikille tasapuolisesti
torstai 8. maaliskuuta 2012
lo que hacemos cuando no queremos hacer nada
Mitä me tehdään, kun ei haluta tehdä mitään?
Ensinnäkin uruguaylaisten on lähes mahdotonta järjestää tapaamisia. Kukaan ei ikinä tiedä mitä tapahtuu seuraavana päivänä. On ihan turha alkaa kyselemään, että ootko vapaa lähtemään jätskille huomenna. Porukka vaan ei tiedä. Munkin kavereiden kanssa kun kokoonutaan, niin siitä saa aina tietää aikasintaan tuntia ennen tapaamista. Kukaan ei ikinä myösään jaksa ite järjestää mitään. Kaikki olettaa, että joku muu lähettää kutsuviestin rannalle, kaupungille tai mihin tahansa.
Tän takia joskus on päiviä, kun koko kaveriporukka lehmii tylsistyneenä omissa kodeissaan koko päivän odotellen että jotain tapahtuu. Kymmenen aikaan illalla feisbuukissa alkaa ryhmäkeskustelu "mitä tehdään, minne mennään, koska mennään, kenen kotiin pääsee..." huoh..
En kuitenkaan dissaa tätä käytäntöö kun tähän oon jo tottunu. Näin tää toimii ihan hauskasti, ainoo vaikeus on se, että pitää olla aina valmiina (moro partio) jos kännykkä piippaa ja lähtö on nyt tai heti.
Tylsinä päivinä mennään hengaamaan ja tekemään ei-mitään "plaza"lle. Plaza tarkottaa pientä puistoo joita on pienissä kaupungeissa vaan yks keskustassa ja montevideosta n. yks asuinaluetta kohden.
Plazat on oikeesti niinkun irl facebook. Kaikki istuu porukoissaan ja juttelee tutuille. Mutta sitä stalkkauksen määrää! " -Mistä toi tuntee ton! - Noi seurustelee, mitä ihmettä! - Toi on vaihtanu koulua koska se hengaa noiden kanssa...." yms yms.. Lähes kaikki kuitenkin tietää toisensa ainakin kaverin kaverin kautta tai naamalta. Plazalla hengaus on jotain nin superuruguaylaista, juoden matee ja luistaen kaikista järkevistä ajanviettotavoista. 
tiistai 6. maaliskuuta 2012
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
un día re uruguayo
Jotenkin sellanen fiilis, että oon tänään eläny älyttömän Uruguylaisesti. Lounaan jälkeen host-äiti kysy päivän suunnitelmia vailla olevalta minulta, että haluisinko lähtee moikkaamaan Inestä, Martinia ja Dantee (eli mun toisen host-siskon perhettä uusine vouvoineen) Mamma sano, että hoidettais pieni kymmenen minuutin piipahdus.
Lähin messiin kello kahden aikoihin, ja palasin pienen piipahduksen merkeissä kuus tuntia myöhemmin. Päivä kulu oikein kivasti syöden ja Matee juoden. En tiedä miks, mutta jotenkin tunsin itteni vaan niin super-joukkoonkuuluvaks ja ilmapiirin tosi uruguaylaiseks. Monta tntia pihalta kuulu ohikulkeva pieni tambores-ryhmä, eli kumeita rumpuja soittava n.30 henkilön ryhmä tanssijoineen, matkaten n. 2korttelia/h vauhdilla. Päivä oli tosi kuuma ja kostee.
Tässä postauksessa ei oo taas mitään järkee, ja vois vähän rajottaa tätä itsensä ilmaisun epäosaamista.
Ainii! Martin tekee työnsä ohella lähinnä harrastuksekseen koruja. Tänään Martin toi mulle kasan kaikkia just mun tyylisiä himottavia sormuksia ja käski mun valkata jotain josta tykkään.
Toivottavasti en ikinä milloinkaan hukkaa tätä.
ainii ainii ainii!!!
dietti!! hyvästi ghettobooty
Lähin messiin kello kahden aikoihin, ja palasin pienen piipahduksen merkeissä kuus tuntia myöhemmin. Päivä kulu oikein kivasti syöden ja Matee juoden. En tiedä miks, mutta jotenkin tunsin itteni vaan niin super-joukkoonkuuluvaks ja ilmapiirin tosi uruguaylaiseks. Monta tntia pihalta kuulu ohikulkeva pieni tambores-ryhmä, eli kumeita rumpuja soittava n.30 henkilön ryhmä tanssijoineen, matkaten n. 2korttelia/h vauhdilla. Päivä oli tosi kuuma ja kostee.
Tässä postauksessa ei oo taas mitään järkee, ja vois vähän rajottaa tätä itsensä ilmaisun epäosaamista.
Ainii! Martin tekee työnsä ohella lähinnä harrastuksekseen koruja. Tänään Martin toi mulle kasan kaikkia just mun tyylisiä himottavia sormuksia ja käski mun valkata jotain josta tykkään.
Toivottavasti en ikinä milloinkaan hukkaa tätä.
ainii ainii ainii!!!
dietti!! hyvästi ghettobooty
Tilaa:
Kommentit (Atom)