las ultimas semanas de las vacaciones

Sain äitiltä ja iskältä skypessä muutaman virtuaalipotkun persauksille, kun oon luistanu juoksevien asioiden hoitamisesta. Jo ilmauksena juoksevat asiat ärsyttää ja saa mut "teen sen huomenna" -moodille.  Oon tässä parin päivän sisällä hoitanu kaikkee hoitamattomaksi jätettyä, joista tärkeimpänä ehkäpä mun tänpäivänen visiitti Montevideon Suomen konsulaatiin. Puolituntisen visiitin jälkeen mulle työnnettiin käteen lippua, lappua ja vihkosta jokaiseen vaivaan ja tarpeeseen. Kaikkia Suomiesitteitä ja vastaavia pikku kirjoja. Ei siinä mitään. Mun host-äiti luki niitä kyllä ihan liekeissä, ja oli ne mustakin kiinnostavia. Varmaan vien jotain myös kouluun näytille, kun joudun pulpettiin tossa vajaan kukauden päästä.

 

Eilen turisteiltiin Montevideossa asuvien vaihtareiden kanssa oikein kunnolla. Pyörittiin Maryn ja Sigridin kanssa ensin vanhassa kaupungissa ja illalla käytiin tarkistamassa Montevideon kuuluisimman teatterin antimia. Meillä vaihtareila ei kuitenkaan ollu varaa panostaa kunnon teatteri-iltaan, joten päädyttiin ostamaan liput johonkin random-pienenbudjetin-tanssiesitykseen.

Spektaakkeli paljastu niin moderniks taidepläjäykseks, että Sigrid lähes nukku, Mary söi, ja mä pidättelin milloin naurua, milloin haukotuksia... no tulipahan nähtyä. Kaikki sanoo, että Montevideostahan et sitten lähde ennen kun oot käyny Teatro Soliksessa. Tehtävä suoritettu.


Tänään vietettiin tyttöjeniltapäivää ruipelokokoonpanolla. Kaikki mun kaverit ei oo vielä palannu hoodeille lomiltansa. Montevideo on vielä näinä viikkoina autiohko, vaikkakin ihmiset on alkanu jo palaileen itärannikolta.

koulu alkaa jo kolmen viikon päästä!!! hui!