apareció Dante a nuestro mundo

Niin antilamee nää päivät. Kaikkee tekemistä koko ajan ja harmittaa kun aina tulee herättyä liian myöhään ja tulee kiirus! Pakko viilettää ympäriinsä, kun koulut alkaa ihan kohta!!!

Kuitenkin tärkeimpänä, Dante!!!
En tiiä kuka muistaa, että mun vanhempi host-sisko Ines on odottanu vauvaa koko mun vaihdon ajan. Eilen ollessani kaverilla kylässä sain viestin host-äidiltä:
"Mennään synnytykseen, mitä teet, missä meet?"
Juoksin tapaamispaikalle kun äiti, Clau ja Ineksen puolison äiti tuli noutaan mut autolla. Kiiruhdettiin sairaalaan jossa lauma perheenjäseniä odotteli hermostuneena.

Kahen tunnin odottelun jälkeen Ineksen isä sai viestin että Dante on syntynyt ja kaikki on hyvin. Kaaos, hurraukset, pusuttelut, halailut ja onnittelut oli kohdallaan.  Puolen tunnin päästä Martin, uusi isä tuli moikkaamaan ja halauksien saattelemana alko itkemään ilosta.

kun Ines sitten ilmesty Danteineen, kaikki meni ihan sekasin ilosta. Himo hipsuttelua ja "tuitui"ta :D hoitajat oli ihan ragena ja yritti kiitää lepohuoneeseen. Sinne asti päästyään ne läimäytti oven kiinni vihasena perheen nenän edestä. Kaikki yritti malttamattomana hiippailla sisään ja koputella kärsimättömänä oveen haha!

viimein päästiin kuitenkin kaikki 13 henkilöö morottaan vuorotellen uutta tulokasta :3 Ehkä mailman sulosin ilmestys yritti availla silmiäänkammastellakseen miljoonia silmiä naamansa edessä

onnee Ines, Martin ja Dante <3 ps. hienosti ajotettu päivää ennen karkauspäivää haha

quería casarme en(/con) Uruguay

Aamulla (yheltä) herättyäni valuin hehkeänä väsyneenä itsenäni olohuoneeseen. pöydällä oli lappu, joka nauratti...

=äiti: älä herätä mua syömään tai mitään . Haluan nukkua paljon, paljon.
suukko
Clau

mitä eilen sitten tapahtu???

Uruguaylaiset häät!!!
Kotona ovensuussa piti olla lähtövalmiina 7:50 illalla, sillä häät alko kaheksalta. Porukan löhöillessä vielä kotona, Joaco (Claudian poikaystävä) kysy puoli yheksältä, että pitäiskö jo mennä.Lopulta yheksältä paikanpäälle päästyämme saatiin odotella vielä edellisten häiden loppumista kirkon ulkopuolella. Uruguaylaisesti seremonia alko  viimein 1,5 tuntia myöhässä.

no.. itse häihin.
Virallinen seremonia oli yllättävästi hyvin samanlainen kun suomalaiset perushäät. Mukaan mahtu kuitenkin paljon enemmän rennoilua, naurua, höpsöttelyä ja vieraiden pulinaa. Seremonia oli tosi nopee ja muutenkin oli vähän sellanen tunnelma, että hoidetaan tää tästä alta nyt pois että päästään juhlimaan kunnolla.

kirkosta poistumisen jälkeen vallitsi kaaos. Joka ikisen vieraan oli onniteltava sulhasta, morsianta, isejä ja äitejä kirkon edessä. Siinä hujahtikin taas puolisen tuntia ja ihmiset alko valumaan pikkuhiljaa juhlapaikalle läheiselle golf -glubille

Juhlapaikka oli aivan upee. Nää häät oli varmasti isoimmat jossa oon ikinä ollu. Tunnistin porukkaa jopa meidän taloudenhoitajasta lähtien isoäidin apteekin sihteeriin!

vieraat oli jaettu kahteen osastoon. Toisessa "virallisemmassa" mestassa oli nimikoidut pöydät läheisimmille sukulaisille ja vanhuksille.

Toinen osasto ili varttu kavereille ja muulle nueremmalle väelle.

 Lähes kaikki lopulta tuli viettämään iltaa nuorten puolelle. olihan siellä nyt paljon coolimpi meno.

Yöllä hääpari tanssi valssinsa, jota kesti ehkä 20 sekuntia ennenkun muutkin ryntäs tanssilattialle. parin minuutin valssahtelun jälkeen musiikki ylättäen vaihtu reggaetoniin ja elektroon. olishan se pitäny arvata ettei uruguaylaiset voi vaan pitää yksiäkään juhlia ilman tanssilattian räjäyttämistä.

lentävä sulhanen

olipa Onni (terveiset) että sain kokee häät ihan toisessa kulttuurissa.  Oli ihan huippu ilta vaikka täytyy myöntää että väsähdin viiden aikaan muiden vielä tanssiessa ja nukahdin hetkeks pöydän ääreen"kädet ristiin pään alle" -asentoon.
vamo' arriba Uruguay

que verguenzaaaaa

aaahhhhahahahahahahaaaaaaaaaaaaaaa
sain juuri kouralisen enemmän aihettä olla ylpeä suomalainen
pakko raportoida.

Juurikin tällä hetkellä datailen tässä olohuoneessa host-mamman katsellessa tyypillistä argentinalaista kakanjauhamis-eimitäänjärkeä-juoruilu-ohjelmaa. Minuutti sitten luulen kuulevani harhoja kun joku mainitsee sanan "Finlandia". Nostan innostuneena katseeni näppäimistöltä ja näen hidastuksella Pentti Arajärvi -episodin mukavasti ääniefektein maustettuna! Nyt tuntuu hienolta! Suomi on vihdoin julkkis! Kiitos Pentti

las ultimas semanas de las vacaciones

Sain äitiltä ja iskältä skypessä muutaman virtuaalipotkun persauksille, kun oon luistanu juoksevien asioiden hoitamisesta. Jo ilmauksena juoksevat asiat ärsyttää ja saa mut "teen sen huomenna" -moodille.  Oon tässä parin päivän sisällä hoitanu kaikkee hoitamattomaksi jätettyä, joista tärkeimpänä ehkäpä mun tänpäivänen visiitti Montevideon Suomen konsulaatiin. Puolituntisen visiitin jälkeen mulle työnnettiin käteen lippua, lappua ja vihkosta jokaiseen vaivaan ja tarpeeseen. Kaikkia Suomiesitteitä ja vastaavia pikku kirjoja. Ei siinä mitään. Mun host-äiti luki niitä kyllä ihan liekeissä, ja oli ne mustakin kiinnostavia. Varmaan vien jotain myös kouluun näytille, kun joudun pulpettiin tossa vajaan kukauden päästä.

 

Eilen turisteiltiin Montevideossa asuvien vaihtareiden kanssa oikein kunnolla. Pyörittiin Maryn ja Sigridin kanssa ensin vanhassa kaupungissa ja illalla käytiin tarkistamassa Montevideon kuuluisimman teatterin antimia. Meillä vaihtareila ei kuitenkaan ollu varaa panostaa kunnon teatteri-iltaan, joten päädyttiin ostamaan liput johonkin random-pienenbudjetin-tanssiesitykseen.

Spektaakkeli paljastu niin moderniks taidepläjäykseks, että Sigrid lähes nukku, Mary söi, ja mä pidättelin milloin naurua, milloin haukotuksia... no tulipahan nähtyä. Kaikki sanoo, että Montevideostahan et sitten lähde ennen kun oot käyny Teatro Soliksessa. Tehtävä suoritettu.


Tänään vietettiin tyttöjeniltapäivää ruipelokokoonpanolla. Kaikki mun kaverit ei oo vielä palannu hoodeille lomiltansa. Montevideo on vielä näinä viikkoina autiohko, vaikkakin ihmiset on alkanu jo palaileen itärannikolta.

koulu alkaa jo kolmen viikon päästä!!! hui!

los dias de la alegria - el carnaval

Oon kokemassa jotain äly-uruguaylaista. Karnevaalit 2012!!!

Ei voi muuta sanoo kun että wauuu!! Tää on jotain ihan käsittämätöntä. Jotain mihin sadat tuhannet ihmiset Uruguayssakin on nähny suuren työn, vaivan ja rahan vuoden ajan valmistautuen. Ilon levittämiseks tanssin ja musiikin kautta! Virallisesti karnevaalit kestää jopa kolme kuukautta, mutta nyt on menossa karnevaaliajan neljä merkittävintä päivää. kukaan ei käy muutamaan päivään töissä tai opiskelemassa karnevaalipyhän takia.

vaikee tätä oon selittää. linkkailen vaikka muutaman videon.

sitte vähän erilaista karnevaalimenoo :D

nojoo... näin kukin juhlii tavallaan

Yks mun lempparijuttuja on kuitenkin "las murgas" murgat on lähinnä miehistä koostuvia kuoroja, jotka laulaa kovaa ja korkeelta. Laulu ei ees oo edes se pääasia, vaan näyttävät asut ja kasvomaalaukset sekä huumori. Murgat viihdyttää yleisöä epäkorrekteilla vitseillä, pilkaten mm. julkisuuden henkilöitä, politiikkaa ja poliitikoita, argentiinalaisia yms. nykypäivän tapahtumia ja ilmiöitä. Murgat tekee puolittain näyteltyä ja puolittain laulettua stand uppia.

oikeesti yleisö nauraa pyllynsä irti. muakin nauratti silloinkin, vaikken ymmärtäny, koska ei voi pitää pokka 8000 ihmisen nauraessa ympärillä. Ymmärrettänee, että mulla oli vaikeuksia ajoittain tajuta naurunaihe, kun en oo ehkä tyhmänä vaihto-oppilaana vielä sanoisinko...täysin perillä kaikista uruguaylaisesta menosta ja ilmiöistä. toiseks, laulettu espanja ei oo ehkä se helpoiten ymmärrettävä. hehe...

mamma ja sisko

äääh en jaksa kkirjottaa nyt enempää, koska kolme aamuyöllä jne. saa  lähettää muuten kontaktipyyntöjä skypeen (sandra.kangaspeska) ja vastaavaa feisbuukkailua. kuulemisiin siis

el calor me mata!!!!

On ihan älyttömän kuuma! Päivisin tää vielä menee, mutta kun lämpötila öisinkään ei laske kolmenkytäviiden asteen alapuolella epäilmastoidussa huoneessa, niin alkaa sanoisinko... kypsyttään.

viimepäivät on kulunu seikkaillessa mm.  maaseudulla allas-synttärikemuissa, vanhassa kaupungissa, hifi-snobi-kerrostalojen uima-altailla "murtautuen" sisään, elokuvissa, shoppaillessa (yeah right...köyhyys hengittää niskaan) ja muuten yleisesti hörheltäessä puistoissa ja kahviloissa.

morotelkaa vielä perus-uruguaylaista ruokaa

les mando amor a todooooosss

Hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat kaverit ja perhe, sekä muut ystävä(llise)t! Kuvassa minä ja mun superiakin superimpi, ainoa ystävänpäivälahja!  Oon heruttanu sitä varmaan joka ikisessä kuvassa joka musta tänään on nappastu, mutta lopulta luotin photo boothiin, kun en jaksanu ladata kuvia koneelle. Ruma se on, mutta sitäkin arvokkaampi.

Leppikseltä irtos tänään jo kerran pää, mutta onneks ihana myyjätär naamiaisasustekaupassa sen nähtyään halus korjata sen! Leidi sano mulle, että en saa tulla takasin ennenkun tuon sille samanlaisen. Ihmiset on vaan niin ihnuja, en kestä <3
Oon tästä menossa vielä leffaan, että ehkä löydän vielä jonkun urhokkaan Jorgen mulle ystävänpäivän kunniaks. Tai saan kasapäin lahjoja. muahahaa

Palailin tossa pari päivää sitten vesiputouksilta Brazilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalta.  (huomatkaa nyt ne hienosti panostetut isot alkukirjaimet) Voin sanoo että en oo ikinä ennen nähny mitään niin kaunista tai vaikuttavaa. En valehtele jos sanon että tuli tippa linssiin, kun pärähdettiin moottoriveneillä ihan putouksien viereen (ja niiden alle) Oli jotain niin uskomatonta.
feisbuukista löytyy lisää kuvamatskuu.

ilmeeni kun vettä... vettä kaikkialla!

medio año, medio raro

Nyt alkaa jo havettaan. Ihan oikeesti... vierailin onnellisena blogissani tuttuun tapaani, mutta kauhistuksekseni nain, etta viimekerrran oon kirjotellu tosiaan tasan kuukausi sitten! hetkellisen tonnin seteleilyn jalkeen tiedotan panikoiville (lue aidille) tassa ja nyt etta olen elossa ja kaikki on hienosti. Jo yli kuukauden oon loisinu Uruguayn itaisella osastolla, Punta del estessa palloillen paikasta toiseen, lomaillen ja viimeviikkona vahan kipeillen. Talla hetkella en saa tanne kuvia ladattua, joten oon luistanu vastuustani raportoida tekemisistani ja paivittaisista rullailuistani ja seikkailuistani. Jotenkin kuvattomat postaukset tylsistyttaa.

asiaan...en alota kirjottaan romaania, joten jatan parin kuukauden elamiseni pimentoon eli vain omaan tietoisuuteeni. Taa postaus kasittelee uruguaylaisia "kummallisuuksia". Jositain oon saattanu aikasemmin mainitakin, ellen blogissa niin yksityisesti chateissa tai skypessa.

Kuinka siis tunnistaa olevansa Uruguayssa oudosta paikasta itsensa loytaneena??? lukekoon ken jaksaa.

Muutamille suomalaisille tanopaille tiedoksi, etta Uruguay on siis Etela-Amerikassa (ei Afrikassa), Paraguy ei ole sama maa ja taalla puhutaan espanjaa.

kieli/kommunikointi

-Uruguayn- ja Argentinan espanjassa ei kayteta perfektia lahes ollenkaan. en siis osaa sita tulevissa lukion kirjotuksissakaan kayttaa. samoin taalla kielesta puuttuu "te" esim. jos haluan sanoo etta teilla on kiva talo, sanon etta heilla on kiva talo.
-Aanenpainot on taalla tarkee juttu. Selitettaessa aanenkorkeus seilaa siella sun taalla esim siks, etta sama sana eri aanenpainolla tarkottaa joskus eri asiaa. esim papá=isi ja papa=peruna. Myoskin suomessa yla-asteen karuilta ajoilta tutut aanenmurrokset on taalla ihan normipaivaa puhuttaessa. muistan ekoina paivina taalla koulussa opettajan aanenmurrosteleen. Yritin saada katseeni kohtaamaan jonkun mun luokkalaiseni kanssa, etta voisin jakaa kikatuksenhimoni. Tajusin pettyneena etta kukaan muu ei edes huomannu kyseista "noloo" tapahtumaa ja paadyin nielemaan nauruni pettyneena.
-kasilla selittaminen taalla on infernaalista. Eniten naurattaa, kun ihmiset selittaa kasillaan jopa puhelimessa puhuessaan. Espanjan kielen lomassa oon oppinu taalla myos uruguaylaisen viitomankielen. Erilaisilla kasimerkeilla voin ilmasta jopa pienen lauseen avaamatta suutani. Taa on helmee esim musiikin pauhatessa kovaa, tai viittoessa jollekin kaukana seisovalle.
-Uruguaylainen pystyy kertomaan elamantarinansa kymmenessa minuutissa juuri ensikertaa tapaamallensa henkilolle.
-Ennen tanne tulemistani mua vahan jannitti, etta osaanko sitten suomalaisen turistin pahimman vastuksen, sen kuuluisan small talkin. ihan viime viikkoina oon tajunnu jo harrastavani sita ihan huomaamattani. Ei oo missaan vaiheessa tullu ajateltua bussipysakilla, etta noniin Sandra, keksi jotain sanottavaa viereiselle rouvalle, koska se kuuluu asiaan. Small talk on enemmankin vaan ajatusten aaneen sanomista. Ma sain pakostakin juonesta kiinni ihan alkuvaiheessa, kun mun jokapaivaiseen elamaani kuulu neuvojen tai tien kysymista randomeilta. Siita juttu jatku yleensa vieraiden kiinnostuksella siita, mista ma oon kotosin ja mita ma taalla teen. Small talk on ollu ehka parasta espanjan opetusta. Mikaan ei oo helmempaa kun puhua siansaksaa taksikuskille, kun tiedan etten voi havita mitaan, kun en kyseista henkiloo tuu ikina enaa nakemaan. (sitapaitsi takseissa paasee joskus halvemmalla, jos rupattelee mukavia)
-Juoruilu on hassua. Valilla tulee sellanen fiilis, etta kaikki vihaa kaikkia, tai etta jokaisessa on jotain vikaa. Oikeesti sanoilla ei ylipaataankaan oo niin paljon valuee ja edellisen paivan kuumin juoru on jo unohdettu. Ideana vaan on, etta salaisuudet on tehty kerrottaviks, asioita suurennellaan tai jopa keksitaan perattomia tarinoita pikkujuttujen pohjalta. Nyt aloin miettimaan, etta mitakohan juttuja mustakin tuolla oikein liikkuu :D
-Aina kun tavataan usi tai vanha tuttu, annetaan poskisuudelma oikeelle poskelle. Poskisuudelma annetaan aina myos erottaessa, aamulla ja illalla, onniteltaessa ja kiitettaessa. Ihmiset ei voi uskoo mua taalla, kun kerron, etta Suomessa tavallisesti moikatessamme ehka heilautetaan katta, mutta muuten jaadetaan paikoillamme.

katukuva

Tasta nyt on vahan hassua selittaa. Juttu on niin, etta Montevideo on ihan eri maailma verrattuna koko muuhun Uruguayhin. Montevideo nayttaa tavalliselta suurkaupungilta kerrostaloineen, puistoineen ja katuineen. Isot kerrostalot ja pienet omakotitalot on ihan sekasin keskenaan ja vieretysten, mika nayttaa joskus vahan huvittavalta. Siella taalla lepailee muutama palmu ja varmasti yli puolet kaduista on yksuuntasia. Porukka on melko tasaisesti normaalipalkkaista. Himorikkaat ihmiset on jo muuttanu Argentiinaan, tai asuu rantalomakohteissa. Koyhia  ihmisia kylla nakee, mutta kaupunki tarjoaa kodittomille kodin ja ruokaa, ja kaduilla ihmiset heittaa helposti kolikoita niita pyytaville.

sitten taa "loppu Uruguay". Lahinna montevideon ulkopuolella on pelkastaan maaseutua, peltoa ja lehmia. Ja niita lehmia on muuten PALJON. Eilen mulle sanottiin etta Uruguayssa on 8 lehmaa yhta asukasta kohden.
Kylat ja pienemmat kaupungit Uruguayssa nayttaa silta mikska ma Uruguayn kuvittelin Suomesta lahtiessani. Kadut on hiljasia ja talot on matalia. Pienia kioskeja siella sun taalla, koiria kaduilla ja vanhuksia pelaamassa shakkia kadunkulmauksissa. pienien kaupunkien keskustassa on aina pieni plaza, eli puisto, jonne nuoriso keraantyy joka paiva rauhassa juomaan matea ja chillaileen.

koti

-Kaikilla perheilla on taloudenhoitaja, joka siivoo, pesee pyykit ja laittaa ruoan
-kukaan ei tieda mika on pussilakana, koska niita ei ole. Yks kaveri sano mulle kuitenkin fiksuna , etta joo sandra, kylla meilla on talla makuupusseja.
-Ei oo sahkohelloja eika tiskikoneita
-kenkia tai tossuja pidetaan sisalla.
-vanhempien makuuhuoneen vieressa on aina oma vessa ja on alyttoman royhkeeta jos joku muu kayttaa sita
-kun astuu sisaan vieraaseen taloon pitaa huutaa "permiso" =anteeksi
-kellaan ei oo kissoja
-perhelaheisyydesta voisin kirjottaa liian paljonkin. Yhdessa perheen kanssa vietetaan aika paljon aikaa. Perheeseen kuuluu kaikki mummuista pikkuserkkuihin ja tadin kaimaan. Etenkin lomilla ja viikonloppusin talo on taynna vakea. (tassa mun perhe on poikkeus, silla meidan perheessa ei niin usein vieraile muutakun mummo ja jo kotoo poismuuttanut sisko) Vieraskoreutta ei tunneta, vaan ollaan enemmankin perus uruguaylaisella "kaikki on yhteista" -asenteella. Joskus vieraskoreuden puuttuminen on ehka huonokin asia, kun pikkuasioista perheenjasenet joutuu helpommin joskus isoihinkin riitoihin jopa vuosiks.

arki

-Uruguaylaiset sanoo mulle usein, etta miten aikuiset Suomessa kestaa, kun ne ei nae kavereitaan niin usein. Taytyy sanoo, etta ero on kylla huomattava. Ei niinkaan nuorisossa, koska nuriso tapailee vapaa.ajalla niin Suomessa kun taallakin, mutta aikuiset taalla hengaa yhdessa varmaan enemman viela kun nuoriso :D Lomalla ihmiset tapaa poikkeuksetta joka paiva eri ystavien kanssa, ja arkena ajan salliessa.
-iltasin kokoonnutaan katsomaan perheen kanssa yhdessa telkkaria.
-Kukaan kay toissa tammikuussa
-Lomilla paivarytmi on hassu. ihmiset herailee 2-3 aikoihin ja syo lounaan. yheskaasaan asti epamaarasta hontsailya ja paivallinen syodaan 9-12 aikoihin. sen jalkeen ihmiset lahtee omille teilleen ystavien kanssa ja palailee aaamun pikkutunneilla.
-ilotulitukset kuuluu arkipaivaan


ruoka

-ruoka on HYVAA
-ruoka-ajat on semi-tarkat ja kaikki syo yhdessa joka paiva
-paljon piirakoita ja erilaisia torttuja, pastaa, pitsoja, lihaa, riisia...
-mun perhe on varmaan uruguayn ainoo joka syo salaattia joka paiva. Tavallisesti salaattia syodaan n. kerran viikossa tai ei ollenkaan. Salaatinkastiketta ei oo, mutta sekaan lurautetaan vahan oljya ja suolaa ja majoneesia
-kokista aina lounaalla
-pastan kanssa ei syoda ikina salaattia
- vetta juodaan koko ajan. Kotona kaikki kulkee aina vesilasi kourassa
-aamupala on makea
-majoneesia syodaan kaiken kanssa, kala, liha, ranskalaiset...
-jalkiruoat on 10 krt makeampia kun suomessa. alussa en pystyny syomaan edes kokonaista taytettya keksia, koska sen makeus ylitti mun sietokyvyn. (nyt syon niita kylla jo ihan onnellisena)
-sipseja syodaan paljon
........alkaako nyt hahmottua miks oon lihonu???
-ruoasta ei ikina kiiteta, mutta on kohteliasta sanoo, etta ruoka on hyvaa. joskus alkuaikoina sanoin aina kiitos, mutta mulle kerroottiin, etta se vaikuttaa silta kun joku olis metsastany lihan poytaan.


uruguaylaista ajattelua

-englantia puhuvat ihmiset ja/tai eurooppalaiset on cooleja
-vallitseva Argentiina-viha on samantyyppinen kuin Suomi-Ruotsi -vastakkainasettelu
-yleiskasitys on etta blondit tytot on ylimielisia
-uruguayssa ei olla kovin uskovaisia, mutta porukka on tosi kiinnostunutta kaikista kiinalaisista horoskooppijutusita
- ...mutta jalkapallo on uskonto
-kauneuttaon siniset silmat ja/tai vaaleet hiukset. myos pojilla
-13. maanantai on epaonnenpaiva
-paatokset ja suunnitelmat tehdaan hetkessa, ilman minkaanlaista suunnittelua. se on kuulemma helpompaa
-pohjoismaalaiset on kylmia ja kaikki on blondeja
-sanoisinko etta yks viidesta uruguaylaisesta luulee, etta Suomessa puhutaan filipiinin kielta

yleista outoutta

-puhelimessa puhutaan ihan alyttoman paljon. puheluun vastataan kaanteisesti soittajan nimella. kun puhelu lopetetaan, niin hyvasteina toimii "beso" =suukko.
-15-vuotiaana tytot pitaa ison juhlan, jolloin synttarisankari pukeutuu valkoseen haamekkoon. Toinen vaihtoehto on lahtee synttareiden sijasta lomalle USAan.
-taalla ei oo oikein omia pukeutumistyyleja. kaikki pukeutuu lahinna samanlaisiin vaatteisiin. oon nahny montevideossa pari hippia ja hipsteria ja ehden rokkariparin. siina kaikki.
-mun ikaset ei hengaa kaveriporukoissa jossa olis tyttoja ja poikia. tyttoporukat hengaa erikseen ja poikaporukat erikseen.
-ostoskeskukset on kaikki identtisia keskenaan.
-vaatekaupat on hajustettuja
-meikit ostetaan apteekista
-taalla ei oo niinkaan tarkeeta, etta on muutama paras kaveri. oikeestaan kaikki on yhta hyvia kavereita ja kaverin kaverit on automaattisesti myos sun hyvia kavereita.
-saassa on aina jotain valittamista. se ei oo ikina hyva. aina on liian kuuma, kylma, kosteeta, tuulista...
-oon miettiny millasia bakteeripesakkeita pikkulasten paat on. taalla on tapana, etta aina kun pikkulapsi viilettaa ohitse, niin sen paata kosketaan vahan niinkun ohjaten. Mietin etta ostoskeskuksessakin tunnissa varmaan joku 30 katta levittaa hyvaa sinne hiusten sekaan...
-Sandra on taalla vanha nimi. ja kaikki sandrat joita tiian taalla on n.70 vuotiaita. Siks mun tutut haluu sanoo Sandy
-Klubeilla tanssitaan aina cumbiaa tai reggaetonia. jos tulee ykskin elektro/pop -biisi, niin porukka yleensa jaatyy, koska sita ei kuulemma voi tanssia.
-kaikki nimet on pitkia, neljatavusia. Nimia on myos jotenkin tosi vahan, niin etta kaikki ihmiset on tyyliin samannimisia. tunnen varmaan sata santiagoo ja kaksataa agustinaa
-kaikilla on tatuointeja. myos mun ikasilla
-taalla mita tahansa saa kotiinkuljetuksella. oikeesti. ihan mita tahansa. mita tahansa ruokaa, karkkia, vessapaperia, kaasua. ihan mita vaan. kerran tilattiin jaateloo ja suklaakuorrutetta kotiin.

ookoo... tassa oli nyt jotakin pintaraapasua. toivottavasti edes joku jakso lukee, koska kirjottelin tata tuskanhiki paalla 3 tuntia. kahen paivan paasta lahen yfu-retkelle vesiputouksille brazilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalle!!! terveisia kaikille Suomeen!!!