Tuttuun tapaani viimehetkellä alotetun ja huonostisuoritetun pakkaamisen jälkeen perjantaina 1am otettiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin tres cruses -bussiterminaaliin Claudan, Valentinan ja Pamelan kanssa.
etsi ylimääräinen
Alunperin suunnitelmana oli suorittaa bussimatka nukkuen ja keräten voimia tulevaan, mutta eihän siitä oikein mitään tullu. Mielummin tuli höpöteltyä ja vähän tutustuttua, sillä enhän mä tuntenu tyttöjä vielä lähes ollenkaan. Valentinan ja Pamelan olin nähny molemmat vaan yhen kerran ennen matkaa.
Bussilla matkustettiin muutama tunti, ja siitä siirryttiin sitten laivaterminaaliin. Hienosti Uruguaylaisittain laiva oli myöhässä reilun tunnin, ja siinä odotellessa ihmiset alko pikkuhiljaa valumaan ruhdikkäästä seisoma-asennosta aina lattialle saakka nukkumaan.
väsy ja tylsää(kö)
Lopulta päästiin asettautumaan laivaan, hetken seikkailtuamme kauimpaan nurkkaan mölyävästä lapsilaumasta nukkumisrauhan toivossa.
Laiva oli niinkun bussi, mutta laiva.
(mikä lause?!?!)
Nukahdin heti siirrettyäni penkin makuuasentoon ja laitettuani kuulokeet korviin. Kolmen tunnin päästä heräsin kun laiva alko jarruttaan Buenos Airesin satamassa, ja syöksyin heti ikkunaan katteleen (ja kuvaileen) näkymiä. Kuulin että muut ei ollu saanu nukuttua, koska takana istuvat miehet oli kailottanu koko matkan ajan jalkapallosta.
Matkustamisvaihe alko olla suurimmilta osin jo ohi. Jäljellä oli enään bussimatka hotellille. Ulkona terminaalista saikin ottaa reilusti päällyvaatetta pois, heittelisin lämpöarviona +23.
Bussimatka oli sopiva alkusight-seen, kun kierrettiin b.a:n keskustaa tiputellen ihmisiä eri hotelleille. Meidän hotelli oli tosi kiva; pienehkö ja siisti. Kovan nälän saattelemana heitettiin vaan tavarat sisälle ja lähettiin Starbucksiin aamupalalle.
Voi sitä väsyn määrää, kun palattiin pienen kaupunkikierroksen...
...jälkeen hotellille, rämähdettiin kaikki sängyille ja nukahdettiin siihen paikkaan. Tai melkein nukahdettiin, muuten oltais nukuttu tulevan konsertin ohi!
Laittautumissessareiden ja itsensäkokoilun jälkeen päästiin ulos hotellista ja lähdettiin määrätietosina ettimään bussipysäkkiä. (suuntana oli siis Aerosmithin keikka n. tunnin ajomatkan päässä keskustasta) Sinisilmäsinä uskottiin jokaista ystävällistä henkilöö jolta kysyttiin neuvoo ja tietä. Lopulta oltiin tehty sellasta sokkeloo puolelta toiselle aina erilaisten neuvojen saattelemana, että luovutettiin ja päätettiin maksaa taksi. Vaikutti vähän siltä että argentiinalaisilla oli tapana neuvoo harhailevia, vaikkei itellä olis minkäänlaista hajua suunnasta.
Taksimatka suju mukavasti välillä torkahdellen, ja päikanpäälle päästyämme ulkona olikin jo pimeetä ja lämppäritkin oli jo ehtiny soittonsa soitella. Syötiin nopeet snägärit (viilerin kaa) suurimpaan nälkäämme ja puikkelehdittiin mahdollisimman eteen lähelle konserttilavaa. hetkenaikaa ehdittiin vielä istuskella ennenkun porukan tiivistyessä oli pakko nousta seisomaan liiskautumisen pelossa.
keikka alkaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
AEROSMIIITTHHH!!! sitä fiilistä! Ei oikeesti! En tuu ikinä unohtaan sitä! hhhhuhuuhuh!
Steven Tyler oli ihan huikee ja veti niiin tunteella. Musta silmä, hammasproteesit ja naama turvoksissa eilisen suihkussa pyörtymisen/kaatumisen/itsensälyömisen takia, mutta se vaan lisäs asennetta esiintymiseen! Steven tyler on kova äijjä!
AAAAAAhhhh kuinka voisin hehkuttaa tätä vielä enemmän!!! Keikan loppumetrreillä alko satamaan oikein kunnolla ja ihmiset alko säntäileen katoksiin. Meitä ei meinaan sade haitannu. Oli vaan niin hetkessäelämisen fiilis kun porukka huusi ja tanssi ja hyppi ja laulo sateessa!
(äiti älä lue tätä!) Sinä iltana pääsi keikka kuitenkin unohtuun lähes kokonaan, sillä shokkitilan taso oli infernaalinen. Meidät lähes kidnapattiin taksimatkalla. Väentungoksen ja loputtoman taksijonon takia päätettiin ottaa valkonen taksi, jota ei saa tehdä. Taksit on ihan turvallisia sielläkin, jos vaan käyttää keltasia, eikä valkosia versioita. Sama Uruguayssa. No, valkosia takseja oli paljon vapaina, monet muutkin ihmiset meni niiden kyytin ja kuskitkin näytti ihan rennoilta tyypeiltä. Ajateltiin, ettei sama taksivärisysteemi oo olemassa Argentiinan puolella.
Ensimäiset 5 minuttia matkasta meni hyvin, kunnes kuski (tuurilla 19v) alko puhumaan puhelimessa ja radiopuhelimessa samalla kaahaten reilua ylinopeutta. Pikkuhiljaa alettiin ajautua kauemmas ja kauemmas sivistyksestä jollekin pikkutielle. Samalla kuski selitti puhelimeensa tarkkoja koordinaatteja meidän sijainnista. Lopulta oltiin keskellä metsää pienellä tiellä jossa ei ollu valoja eikä muita autoja. Kuski yritti sopia puhelimessa jonkun kanssa, että missä tavataan. Lopullinen pissat housuun -fiilis tuli, kun kuski sano ihan häpeilemättä puhelimeen, että joo, mul olis tässä kyydissä siis neljä tyttöö joista yks on blondi. ääääää!!!
Istuin keskipaikalla takapenkillä ja seurailin tiiviisti sivusilmällä, mitä claudia ja pamela viestiteli paniikissa toisillensa mun molemmilla puolilla. Mua ei oo ikinä pelottanu niin paljoo!
Auto alko ajaa hitaammin ja hitaammin ilman syytä. Pamela kysy kuskilta miks, ja se kerto syyks nopeusrajotukset. Varmaan sadan metrin jälkeen ohitettiin kyltti jossa oli 80 rajotus ja ajettiin tarkalleen neljääkymppiä. Busted, varma valhe siis nopeusrajotuksien suhteen. Pikkuhiljaa alettiin kiihdyttää tahtia, kun meidän viereen ajo toinen samanlainen taksi. Sen takapenkillä oli kans nuoria tyttöjä. Kuskit avas ikkunansa eikä sanonu toisillensa mitään, mutta anto toisilleensa selkeesti "the look:in". hymyili silleen viekkaasti ja nosti vähän kulmia. Siinä vaiheessa ajattelin että good bye!
Pelastakaa itsenne -operaatio käynnistyi, ja alettiin "puhua puhelimiimme" vaikka kenenkään meidän puhelimilla ei oikeesti pystyny soittaan. Meillä oli muka auton rekisterinumero, kuvailtiin muutenkin autoo ja kuskin ulkonäköö. Pamela piikitteli samalla kuskia tiukoilla kysymyksillä.
Luulen että onnistuttiin jotenkin säikäyttämään kuski, kun hetken päästä oltiinkin sitten isommalla tiellä. Kuitenkin tosi lähellä konserttipaikkaa mistä oltiin lähetty, vaikka aikaa oli kulunu jo reilu puoli tuntia. Oltiin siis muutenvaan ajeltu metsässä morottelemassa tuttuja... Loppumatka rullas täydellisellä hiljaisuudella, ja jouduttiin maksamaan makasta vielä reilusti enemmän kun oltiin sovittu. Siinä vaiheessa v***tti, mutta ei pystyny enään alkaan tappeleen ja maksettiin onnellisina siitä että oltiin vielä ehjinä! :D
No se siitä jännäristä! Aamulla herättyämme suunnattiin aamupalalle, paitsi Valentina, joka oli sairastunu. Vale sano, että sen maha menee sekasin jos tulee äkillinen stressitila, mikä todellakin oli voimakas eilisellä palumatkalla. Rennoiltiin siinä sitten aamu, lääkäri kävi määräämässä muutamat pillerit ja Valentina pääsi reissuun mukaan. Päivä kulu kierrellen kaupunkia, lähinnä vaate-outletteja ja kuppiloita. Meidän seuraan liitty myös Pamelan serkku joka on kotosin Californiasta ja on asunu B.A:ssa nyt nelisen kuukautta jos oikein muistan. Kuvat puuttuu, koska pelkäsin varkaita. Ainiin, meidät ryöstettiinkin kerran!
Koska olin säästölinjalla, niin mun päivän saalis jäi vähemmälle.
Tähän väliin pieni vuodatus. Buenos Aires on aivan ihana mesta. Jotenkin tuntu siltä, että se oli kun Montevideo mutta isompi. Ei vaan kokonsa puolesta, mutta kaikki, kadut, rakennukset, ruuhkat, kaupat, ravintolat, tarjonta, rikollisuus ja vaarallisuus, ihmisten määrä, ääni, melu ja kaikki on kuin Montevideo x 10. Jotenkin kaupunkien tyyli on kuitenkin keskenään samanlainen, jotain mistä tykkään :3
Ja mun matkaseura! <3 voiko olla ihnumpaa? -ei. En pääse yli tästä ihmisten ihanuudesta, kuinka joku tuntematon junnu-vaihto-oppilas otetaan vaan messiin kuin vanhana tuttuna. Kiitos Pame, Vale ja Clau <3
Okei takasin aiheeseen. Sunnuntaina lähettiin ferialle, eli vähän niinkun markkinoille, jossa myytiin tällä kertaa kaikkee argeniinalaista. Kierrettiin muutenkin vähän turistimestoja, liikuttiin metrolla ja kierreltiin kauppoja.
voih. oikeesti maailman ihanin katulapsi. Harkitsin tosissani ottavani laukkuun mukaan, vähän silmät kostu sitä kattellessa.
Taksiseikkailujen, eksymisten, myöhästelemisten, serkkujen morotteluiden yms. sähläyksen jälkeen päädyttiin hotellille. Mä ja Clau käännyttiin vielä lähes yöllisellä shoppauskierroksella yhdessä ostoskeskuksessa, ja kun palattiin, oli Vale ja Pame valmistanu gourmeet:
Vaatekappaleiden takia uhrautuneet naiset valmisti köyhän miehen aterian! Ainii ja oon unohtanu mainita, että suihkusta ei tullu lämmintä- eikä kylmää vettä kolmena päivänä neljästä. Samoin hana ja vessanpönttö reistaili. Joskus tuurilla kerran päivässä sattu 5min jakso kun sitä vettä tuli, ja kun seuraava yritti rynnätä suihkuun, niin se ehti jo loppua. Näin suurkaupungissa.
Maanantaina oli lähtöpäivä, mutta ehdittiin vielä pienelle kaupunkikierrokselle. Jakaannuttiin niin, että höntsäiltiin Valen kanssa toisella alueella ja toiset lähti omille teillensä outletteihin. Meidän määränpää oli shopping"11", joka oli monen korttelin kokonen kauppaa kaupan vieressä -alue. Ehdittiin kulkee ehkä yks kortteli, kunnes rahat, aika ja voimat loppu. Siitä suunnattiin vielä keskustaan ettiin Valentinalle balettipukuja (Vale on aika professional) ja saavttiin kohtaamispaikalle varmaan puolituntia myöhässä. Ei kolkuttanu omatunto, sillä saatiin odotella Claudiaa ja Pamelaa vielä toiset puol tuntii. Ne oli menny väärään suuntaan metrolla...turistit.
Pyyhällettiin vielä ostamaan muutamat herkuttelutuliaiset kotiinvietäviks ja sitten rynnättiin bussiin. Paluumatka oli yhtä hebulia ja kaihoa takasin! Reissu ol ikimuistonen <3
Siinä tuli kerrottua matkasta edes jotain pääpiirteittäin varmaan yks kuudestoistaosa. pöh.
muuta en tosiaan jaksa enää päivittää, joten heittelen muutamat kuvat :)
mun kouluni tyhjä piha. Hengattiin ulkona, koska opettaja ei ilmestyny tunnille.
meri kuivu. tai sit oli vaa laskuvesi :)
nike run
Laittautumissessareiden ja itsensäkokoilun jälkeen päästiin ulos hotellista ja lähdettiin määrätietosina ettimään bussipysäkkiä. (suuntana oli siis Aerosmithin keikka n. tunnin ajomatkan päässä keskustasta) Sinisilmäsinä uskottiin jokaista ystävällistä henkilöö jolta kysyttiin neuvoo ja tietä. Lopulta oltiin tehty sellasta sokkeloo puolelta toiselle aina erilaisten neuvojen saattelemana, että luovutettiin ja päätettiin maksaa taksi. Vaikutti vähän siltä että argentiinalaisilla oli tapana neuvoo harhailevia, vaikkei itellä olis minkäänlaista hajua suunnasta.
Taksimatka suju mukavasti välillä torkahdellen, ja päikanpäälle päästyämme ulkona olikin jo pimeetä ja lämppäritkin oli jo ehtiny soittonsa soitella. Syötiin nopeet snägärit (viilerin kaa) suurimpaan nälkäämme ja puikkelehdittiin mahdollisimman eteen lähelle konserttilavaa. hetkenaikaa ehdittiin vielä istuskella ennenkun porukan tiivistyessä oli pakko nousta seisomaan liiskautumisen pelossa.
välikevennys hyvänmaun rajoissa
keikka alkaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
AEROSMIIITTHHH!!! sitä fiilistä! Ei oikeesti! En tuu ikinä unohtaan sitä! hhhhuhuuhuh!
Steven Tyler oli ihan huikee ja veti niiin tunteella. Musta silmä, hammasproteesit ja naama turvoksissa eilisen suihkussa pyörtymisen/kaatumisen/itsensälyömisen takia, mutta se vaan lisäs asennetta esiintymiseen! Steven tyler on kova äijjä!
AAAAAAhhhh kuinka voisin hehkuttaa tätä vielä enemmän!!! Keikan loppumetrreillä alko satamaan oikein kunnolla ja ihmiset alko säntäileen katoksiin. Meitä ei meinaan sade haitannu. Oli vaan niin hetkessäelämisen fiilis kun porukka huusi ja tanssi ja hyppi ja laulo sateessa!
(äiti älä lue tätä!) Sinä iltana pääsi keikka kuitenkin unohtuun lähes kokonaan, sillä shokkitilan taso oli infernaalinen. Meidät lähes kidnapattiin taksimatkalla. Väentungoksen ja loputtoman taksijonon takia päätettiin ottaa valkonen taksi, jota ei saa tehdä. Taksit on ihan turvallisia sielläkin, jos vaan käyttää keltasia, eikä valkosia versioita. Sama Uruguayssa. No, valkosia takseja oli paljon vapaina, monet muutkin ihmiset meni niiden kyytin ja kuskitkin näytti ihan rennoilta tyypeiltä. Ajateltiin, ettei sama taksivärisysteemi oo olemassa Argentiinan puolella.
Ensimäiset 5 minuttia matkasta meni hyvin, kunnes kuski (tuurilla 19v) alko puhumaan puhelimessa ja radiopuhelimessa samalla kaahaten reilua ylinopeutta. Pikkuhiljaa alettiin ajautua kauemmas ja kauemmas sivistyksestä jollekin pikkutielle. Samalla kuski selitti puhelimeensa tarkkoja koordinaatteja meidän sijainnista. Lopulta oltiin keskellä metsää pienellä tiellä jossa ei ollu valoja eikä muita autoja. Kuski yritti sopia puhelimessa jonkun kanssa, että missä tavataan. Lopullinen pissat housuun -fiilis tuli, kun kuski sano ihan häpeilemättä puhelimeen, että joo, mul olis tässä kyydissä siis neljä tyttöö joista yks on blondi. ääääää!!!
Istuin keskipaikalla takapenkillä ja seurailin tiiviisti sivusilmällä, mitä claudia ja pamela viestiteli paniikissa toisillensa mun molemmilla puolilla. Mua ei oo ikinä pelottanu niin paljoo!
Auto alko ajaa hitaammin ja hitaammin ilman syytä. Pamela kysy kuskilta miks, ja se kerto syyks nopeusrajotukset. Varmaan sadan metrin jälkeen ohitettiin kyltti jossa oli 80 rajotus ja ajettiin tarkalleen neljääkymppiä. Busted, varma valhe siis nopeusrajotuksien suhteen. Pikkuhiljaa alettiin kiihdyttää tahtia, kun meidän viereen ajo toinen samanlainen taksi. Sen takapenkillä oli kans nuoria tyttöjä. Kuskit avas ikkunansa eikä sanonu toisillensa mitään, mutta anto toisilleensa selkeesti "the look:in". hymyili silleen viekkaasti ja nosti vähän kulmia. Siinä vaiheessa ajattelin että good bye!
Pelastakaa itsenne -operaatio käynnistyi, ja alettiin "puhua puhelimiimme" vaikka kenenkään meidän puhelimilla ei oikeesti pystyny soittaan. Meillä oli muka auton rekisterinumero, kuvailtiin muutenkin autoo ja kuskin ulkonäköö. Pamela piikitteli samalla kuskia tiukoilla kysymyksillä.
Luulen että onnistuttiin jotenkin säikäyttämään kuski, kun hetken päästä oltiinkin sitten isommalla tiellä. Kuitenkin tosi lähellä konserttipaikkaa mistä oltiin lähetty, vaikka aikaa oli kulunu jo reilu puoli tuntia. Oltiin siis muutenvaan ajeltu metsässä morottelemassa tuttuja... Loppumatka rullas täydellisellä hiljaisuudella, ja jouduttiin maksamaan makasta vielä reilusti enemmän kun oltiin sovittu. Siinä vaiheessa v***tti, mutta ei pystyny enään alkaan tappeleen ja maksettiin onnellisina siitä että oltiin vielä ehjinä! :D
No se siitä jännäristä! Aamulla herättyämme suunnattiin aamupalalle, paitsi Valentina, joka oli sairastunu. Vale sano, että sen maha menee sekasin jos tulee äkillinen stressitila, mikä todellakin oli voimakas eilisellä palumatkalla. Rennoiltiin siinä sitten aamu, lääkäri kävi määräämässä muutamat pillerit ja Valentina pääsi reissuun mukaan. Päivä kulu kierrellen kaupunkia, lähinnä vaate-outletteja ja kuppiloita. Meidän seuraan liitty myös Pamelan serkku joka on kotosin Californiasta ja on asunu B.A:ssa nyt nelisen kuukautta jos oikein muistan. Kuvat puuttuu, koska pelkäsin varkaita. Ainiin, meidät ryöstettiinkin kerran!
Koska olin säästölinjalla, niin mun päivän saalis jäi vähemmälle.
Tähän väliin pieni vuodatus. Buenos Aires on aivan ihana mesta. Jotenkin tuntu siltä, että se oli kun Montevideo mutta isompi. Ei vaan kokonsa puolesta, mutta kaikki, kadut, rakennukset, ruuhkat, kaupat, ravintolat, tarjonta, rikollisuus ja vaarallisuus, ihmisten määrä, ääni, melu ja kaikki on kuin Montevideo x 10. Jotenkin kaupunkien tyyli on kuitenkin keskenään samanlainen, jotain mistä tykkään :3
Ja mun matkaseura! <3 voiko olla ihnumpaa? -ei. En pääse yli tästä ihmisten ihanuudesta, kuinka joku tuntematon junnu-vaihto-oppilas otetaan vaan messiin kuin vanhana tuttuna. Kiitos Pame, Vale ja Clau <3
Okei takasin aiheeseen. Sunnuntaina lähettiin ferialle, eli vähän niinkun markkinoille, jossa myytiin tällä kertaa kaikkee argeniinalaista. Kierrettiin muutenkin vähän turistimestoja, liikuttiin metrolla ja kierreltiin kauppoja.
once seen, never unseen
voih. oikeesti maailman ihanin katulapsi. Harkitsin tosissani ottavani laukkuun mukaan, vähän silmät kostu sitä kattellessa.
Käytiin lounaalla niin kuuluisassa baarissa, ettei se tarvinnu edes nimee. Se tunnettiin vaan nimellä el bar. Oli muuten jonotuksen arvonen mesta.
Taksiseikkailujen, eksymisten, myöhästelemisten, serkkujen morotteluiden yms. sähläyksen jälkeen päädyttiin hotellille. Mä ja Clau käännyttiin vielä lähes yöllisellä shoppauskierroksella yhdessä ostoskeskuksessa, ja kun palattiin, oli Vale ja Pame valmistanu gourmeet:
Vaatekappaleiden takia uhrautuneet naiset valmisti köyhän miehen aterian! Ainii ja oon unohtanu mainita, että suihkusta ei tullu lämmintä- eikä kylmää vettä kolmena päivänä neljästä. Samoin hana ja vessanpönttö reistaili. Joskus tuurilla kerran päivässä sattu 5min jakso kun sitä vettä tuli, ja kun seuraava yritti rynnätä suihkuun, niin se ehti jo loppua. Näin suurkaupungissa.
kivasti kuvailin osan päivän saaliista
Pyyhällettiin vielä ostamaan muutamat herkuttelutuliaiset kotiinvietäviks ja sitten rynnättiin bussiin. Paluumatka oli yhtä hebulia ja kaihoa takasin! Reissu ol ikimuistonen <3
Siinä tuli kerrottua matkasta edes jotain pääpiirteittäin varmaan yks kuudestoistaosa. pöh.
muuta en tosiaan jaksa enää päivittää, joten heittelen muutamat kuvat :)
mun kouluni tyhjä piha. Hengattiin ulkona, koska opettaja ei ilmestyny tunnille.
meri kuivu. tai sit oli vaa laskuvesi :)
nike run
Suomesta päivää...
...tässä kaikki tällä erää. kiitos, kuulemiin.
AHAHAHHAHAHHAHA mulla oli vaikka mitä kommentoitavaa mutta kun näin ton irenen naaman niin unohdin kaiken! :DDDD
VastaaPoistaeivaa, iha sikahelmiäkuvia, ja onneks selvisitte taksireissusta.... ps. täällä keltaset taksit on niitä vaarallisia :D
jotenkin tähän postaukeen osu kaikki häröimmät kuvat :D irenen kuva ykkösenä!
VastaaPoistaHerranjumala sura mitä sää oot menny seikkaileen ?!? stalkkailen tätä blogia alll day everyday ja musta tuntuu että määki haluun johonki pois suomesta! <3: MAAAAA !! jos sun lysti on niin purista persettä
VastaaPoistaluin tän vasta nyt. hullu
VastaaPoistat. anon