la vida cotidiana

hehee, moi uskolliset lukijat jotka jaksatte käydä kyttäämässä tasasin väliajoin, että koska vaivaudun raapustaan edes pientä päivitystä. Aktiivista bloggausta saatte vielä odotella pitkään ja hartaasti. Voisin sanoo, että en oo ehtiny vaan istuun ja kirjottaan, mutta totuus on, että en oo vaan jaksanu! Enkä muuten jaksa vieläkään, vaan latailen muutamat kuvat ja selostan vähän mikä on tarina kuvan takana. (kiitti vinkistä, äiti, joka painostat mua kirjottaan edes jotain. tui tui!) Pakko vielä mainita, että otin itteeni kyllä niskasta kiinni jo viikon alussa ja ajattelin kirjottaa, mutta kameran laturi oli hukassa. Tyhjäakkusesta kamerasta en siis saanu edes niitä kuvia koneelle. Tänään aamulla ennen kouluunlähtöä löysin laturin kuitenkin vessan kaapista. älkää kysykö miks. en tiedä.

Jos tää nyt on vähän niinkun postaus arjesta Uruguayssa, niin tää kuva on ihan hyvä tähän alkuun. Veikkaisin, että tässä meidän talon edessä on sattunu mun oleskelun aikana enemmän kolareita kun hämeenkadulla vuodessa.

Mitään vakavaa kolaria en oo onneks vielä joutunu näkemään. Lähinnä juoksen ikkunan ääreen kuullessani kolarointia siks, että on hienon näköstä kun koko puistoalueen ihmismassa alottaa huikeen kansanvaelluksen kolaripaikalle. Pitää joskus saada siitä videoo. Se näyttää hauskalta!

Leivottiin Ninan kanssa magaronlaatikkoo erittäin onnistuneesti! Uruguaylaistettiin reseptiä vähän lisäämällä suurehko määrä tuotokseen juustoo. Ratkasu oli kannattava ja makaroonilaattikko sai huikeen suosion. Muiden mielestä oli outoo, että söin sitä ketsupin kera, sillä täällä kaiken kanssa käytetään majoneesia. 

kokit

Täällä harvemmin näkee koiria talutushihnassa. Ekat pari vikkoo luulin että täällä on kauheesti kulukoiria, mutta ei. Jotenkin ihmiset täällä kouluttaa koiransa pysymään vilkaassa liikenteessä vaan jalkakäytävillä parin metrin säteelä omistajasta. En oo myöskään ikinä nähny kenenkään keräävän koiriensa jätöksiä, ja mun koulumatkamissiot pyöriikin aina "älä astu koirankakkaan" -aatteen ympärillä. 

Puistoissa koirat sitten temmeltää kaikki yhdessä, ja musta onkin hauska kattella aina jotain kuuden koiran kokouksia.

Sori, pakko julkasta myös häröversio

Kuinni vaihdossa lihoo?

Leffailtaa Sigridin kanssa

Lihomista välttääkseni...eiku siis pakollista koululiikuntaa:

Harrastan täällä siis nurmikiekkoo! Koululiiknta täällä suoritetaan vähän niinkun koulun ulkopuolsena harrastuksena. Vaihtoehtoja on kaikenlaisia, mutta Claudian suosittelemana päädyin pelaamaan hockeytä. Siispä käyn kaks kertaa viikossa kaukana Montevideon keskustasta vähän sohimassa. Matkustetaan aina yhdessä joukkueen kanssa bussilla n. puoli tuntia semi-landelle pelaamaan. Tykkään ehkä matkoista enemmän kun itse pelaamisesta, koska oon oikeesti ihan älyttömän huono :D Mun paikka on puolustuksessa 12-vuotiaiden kanssa!

Siinä meidän kenttä. siis noiden puiden takana

...ja vähän bussimatkaa

vakaa katse

Ja seuraavana normilounas, salaattina toimii kaks uuniperunaa.

Yhtenä päivänä vietettiin ilta Claudian kaverin 20-vuotis kutsuilla. Olin aikasemmin luullu hotelliks sitä kerrostaloo, jossa synttärit oli.

En vieläkään voi käsittää sitä meteliä, joka synty pelkästään n. 20 ihmisestä. Vieruskaverille ei oikeesti voinu puhua, koska meteli oli niin kova, että pelkäsin äänihuulteni räjähtävän siitä huutamisesta. Myöhemmin Claudia kyllä sano, että sellanen meteli on harvinaista - jopa Uruguaylaisille. Kuvassa vähän rauhallisempi hetki.

Sitten vähän kuvaa yhden viikonlopun partyhardista! Rominalla oli synttärit joten kokoonnuttiin ensin n. 20 hlön porukalla tanssimaan ja syömään ja hengaamaan Rominan takapihalle ja pool houseen. jeeeey!!!

Myöhemmin taksisäätöjen ja muun tarpeellisen lattarisähläyksen/asiainhoitovaikeuksien jälkeen päästiin lähtemään klubille. Vähän pelotti, koska mulla ei ollu puhelimessa akkua, ja klubi oli iiihaan täynnä porukkaa. Eteenpäin pääsi kyynerpäätaktiikalla ja kokoajan piti olla kaverin kanssa käsikädessä.  Muuten olis joutunu sekunnissa kaverista metrien päähän ihmisvirran mukana. hullua, mutta hauskaa! Klubilla oli samaan aikaan menossa muotinäytös, konsertti ja eriteemasia tanssisaleja. Oonkohan vieläkään täysin toipunu?

loppun vielä kaikkee tarinatonta  turhuutta...

kouluilua

niiiiin hyviä karkkeja :3

En uskaltanu selvittää, oliko seuraavan kuvan koira elossa vai ei. Niinkun aikasemmin jo totesin, koirille oon löytäny aina omistajan parin metrin päästä. Niin tässäkin tapauksessa. Tuolloin se sattu vaan olemaan nukkuva pummi seinustan vieressä.

meidän olohuoneesta eiku.

En tiedä miten onnistuin muokkaamaan seuraavasta kuvasta niin karun näkösen :D Oieesti Montevideo on ihan kehittyny mesta !

Eksyin reitiltä kouluatkalla kadunmittaselle hedelmätorille :3

Terkkui!

Ei mulla muuta.