hola

Pahoittelen pitkää hiljaiseloani blogaajana, yritän tsempata. Ruisleipää on ikävä, mutta alan mukavasti sopeutua perheen arkeen, ja muuten yleiseen kummallisuuteen. Oikeestihan asiat on niin, että mä oon se kummallisuus täällä normaalien ihmisten ympäröimänä. Kyllä, vastaanotan PALJON "tölläystä".

Maistoin matee, ja totesin että ok, maistuu ruoholta ja mullalta.

Olis mukava kertoo vähän mun koulusta, mutta eeeeeen oo ollu opiskelemassa vielä :D. Perhe soittelee ristiin yfun kanssa, yfu soittelee koululle, järjestetään tapaaminen yfu vs koulu, koulu yrittää tavoittaa rehtoria...tätä oon seuraillu sivusta vimeset kaks viikkoo semi-huvittuneena. Lopulta rehtorin "kyllä" tavoitti minunkin korvani ja tänään pääsin tutustumaan kouluun. Käytännössä kävin siis morottamassa ja esittäytymässä rehtorille, joka oli oikein mukava ja nauravainen herra. Sain myös hyvät neuvot ensimmäiseen koulupäivään rehtorilta: "Sun ilmestyminen luokkaan on sekä sulle, että muille oppilaille shokki. Oo tarkkana ja varovainen ensin, sillä tytöt on sulle katkeria ja pojat käy kimppuun." Suunnitelmana on siis lainata H.P.ltä näkymättömyysviittaa perjantaina. (Huomenna en pääse kuitenkaan vielä opiskeleen, koska rehtorin täytyy vielä soittaa meille ja kysyä onko mulla kysyttävää. hah!!!)

Mun perheeseen täällä kuuluu host-äiti ja host-sisko(20v). Äiti on psykiatri, mutta tällä hetkellä tekee väitöskirjaa ja Clauda opiskelee läheisessä yliopistossa. Päätettiin ottaa viiden minuutin virallinen "nyt kuvataan perhe Sandran blogiin" sessari.

Asunto on oikein mukava, Montevideossa meren rannalla. Päätin vähän leijua ja ottaa kuvaa meidän parvekkeelta.

Eilen olin tanssitunnilla joka oli nimikkeellä video dance. Menin sinne Claudian kanssa ja kummastelin sitä että oltiin siellä kaksin opettajan kanssa. Hetken aikaa häröiltyämme ilmesty yksi jos toinenkin tanssija paikalle, ja puolen tunnin sisällä porukka kasvoi huimaksi kuuden hengen ryhmäksi. En oo vielä tottunu siihen, että täällä todellakin on tyylikästä olla myöhässä! Kertoisin mielelläni lisää kaikkee!!!, mutta liikaa asiaa ja nyt tuli ilmi, että oon lähössä puolen tunnin sisällä salsatunnille! Täällä ei kyllä tehdä turhia suunnitelmia ennen toimintaa! Hauskaa, ps. vastaan mielelläni kommentteihin, kuulisin mielelläni myös teistä!

adaptación empieza

Oon todella ylpee itsestäni, että uskalsin lähtee vaihtoon. Oon  viettäny Uruguayssa vasta muutaman päivän, mutta oon kokenu kaiken todella palkitsevana. Kaikki on jollaintapaa utta ja erilaista. Oon ollu nää päivät todella väsyny johtuen siitä, että sisäistän koko ajan uusia juttuja ja vastaanotan liikaa informaatioo mun pienille aivoille käsiteltäväks. Täällä elämäntyyli on todellakin erilaista. Ei huonompaa, ei parempaa, mutta vaan jotain johon en oo tottunu. Mulla on vielä esimerkiks refleksinomainen askel taaksepäin, kun ihmiset tulee jutteleen 20cm päähän sun nenästä! On hauskaa yrittää selvitä ilman pieniä juttuja, joihin Suomessa on tottunu, ja toisinpäin taas tutustua uusiin asioihin täällä, jota ei osannu kotona ajatellakaan puuttuvan. Oli niin hauskaa katseltavaa, kuinka onnellinen ihminen voi olla saatuaan tuliaisena juustohöylän jyystettyään ensin juustonsiivuja tylsällä veitsellä koko ikänsä. Meinasin kuolla nauruun, kun mun host-perhe ymmärsi sen laitteen käyttötarkotuksen, ja alotti ilmahöyläyksen (vrt. ilmakitaran soitto).

Jos alottaisin alusta, eli mun saapumisesta tänne. Lennettiin muiden Uruguayn vaihtareiden (Taija, Pietu ja Elisabeth) kanssa ensin Helsingistä Madridiin. Siellä lennon myöhästyttyä odoteltiin keskellä yötä 8tuntia lentokentällä. Silloin muistin vahvasti kuinka hauskaa voi olla, jos yhdistetään väsymys, tekemisen puute ja hauskat tyypit.

12 tunnin lentomatkan jälkeen saavuttiin Uruguayn lentokentälle, jossa meidät vastaanotti YFY Uruguayn vapaaehtoset. Sieltä matkattiin kaikkien eurooppalaisten vaihtareiden kanssa YFUleirille.

Leirillä oli basic juttuja, niinku kerrottiin kulttuurista, leikittiin, tuustuttiin muihin vaihtareihin ja syötiin kaikkia Urugualaisia ruokia. Meitä suomalaisia pidettiin ehkä hulluina siellä, koska muut ei tanssinu käytävillä yms.
Täytyy mainita että oli siis ihan älyttömän KYLMÄ! satuttiin saapuun paikanpäälle historian kylmimpänä viikonloppuna (ellei ne liiotellu :D). oli jotain +4 astetta, mutta kylmyys täällä on ihan erilaista kun Suomessa. Täällä on nahkeeta ja märkää ja kova tuuli, joten on vaikee pysyä lämpimänä, kun vaatteet on sellasia kosteita ja kylmiä. Ovia ja ikkunoita pidettiin tietysti auki, joten sisällekkään ei päässy lämmitteleen! Hyi, tulee kylmä kun ajattelen.
Kuuma suihku tietysti lämmittää. Ongelma oli vaan siinä että suihhkuun ei voinu mennä koska vesi oli liian kuumaa, ei sinne voinu laittaa ees varvastaan. Mutta me selvittiin kuitenkin hyvillä mielin leiristä. Nyt päivitän jo paikasta, joka on mun koti kuluvana vuotena, mutta kerron tästä sitte myöhemmin kun muistan/ehdin/jaksan. Alla vielä tunnelmia leirilta, ja meidän suihku :D